PYYKKIPALLO JA MUUTA MERKILLISTÄ

Menneillä viikoilla avattiin paikkakunnalle uusi kirpputori. Varasin sieltä minäkin pöydän. Pitkästä aikaa. Kahden kuolinpesän tavaroita on kuluneen vuoden aikana päässyt kertymään nurkkiin ja niistä piti päästä eroon. (Jo aiemmin vietiin taas peräkärryllinen romua kaatopaikalle.)
Kasasin myyntipöydälle vain tavaraa, en vaatteita tai käsitöitä. Lapsilta pieniksi jääneitä ulkoleluja oli hyllyllinen, ne vein myyntiin ja kaupaksi menivät. Vuosia -jopa kymmeniä- käyttämättöminä olevia laseja ja Arabian Anemoneakin yritin myydä, huonolla menestyksellä.
Koriste-asineitä on kierrätykset ja kirpparit pullollaa, niitä en laittanut myyntiin. Eivät tee kauppaansa.
Naapuripöydän rouva oli pettynyt, sanoi tehneensä reippaan tappion. Itse pääsin voiton puolelle. Harvinaista.

Pyykki/pesupallon loistavia käyttöominaisuuksia ei tämän kirpparin asiakkaat tiedostaneet. Pallo on tullut perintönä melkein 40- vuotta sitten talouteeni. Sitä käytti isotäti ainoana "koneenaan" 50-luvulta  ehkä aiemminkin. Pyykit pannaan rumpuun, vettä ja pesuainetta sekaan ja eikun kampeamaan. Likavesi pois, puhdasta tilalle ja pestyt pyykit  narulle. Siinä se. Itävaltalainen jo ehkä antiikkinen vempain. Kuka tarvitsee?

Puutarhatuolien päälliset kaipasivat pesua. Iltani ratoksi kävin pesaisemassa ne paikkakunnallisella "pyykkilaiturilla". Vettyneet päälliset olivat niin painavia ennen mankeliin viemistä, että minulta-vähäläntäiseltä mummukalta-oli voimat loppua niitä rahdatessa. Puoliso oli siitä jo varoitellut, mutta en uskonut. Puoliso itse oli samanikäisten " vielä virtaa"- ystäviensä kanssa kyläyhdistyksen rantasaunaa tuunaamassa.

 Maantien toisella puolella laiduntaa kaksi pientä hevosta. Ehkäpä kasvavat hevosen kokoisiksi ennen syksyä.