KOIRANHOITOA

Koirani Hymyn ontumisen alkaminen kuukausi sitten aiheutti suuren huolen rakkaan lemmikin terveydentilasta. Kuvauksissahan selvisi, että on luumuutoksia ja oikean takajalan kyynärässä on lähes 100% varmuudella luusyöpä. Toinenkin kuvaus osoitti muutoksen lisääntyneen.
Määrätyn antibioottilääkityksen suhteen kävi huonosti. Kahden apteekin tarjonnassa sitä lääkettä ei ollut, piti tilata. Oma kulkeminen ei sattunut apteekeille päin ja antibiootti jäi ottamatta. Kipulääke riitti viikoksi. Se aiheutti Hymylle kivunlevityksen lisäksi syömättömyyttä, alakuloa, viipyilevää reagointia ja uneliaisuutta. Kun lääkekuuri loppui, palasi Hymyn olotila entisenlaiseksi. Jalkakin nousee lenkillä taas niin ketterästi, että minullakin on askelta pidennettävä että mukana pysyn.

Jatkuvasti  koiran hyvinvointi on mielessä ja koira vieressä.
Liiankin tarkalla silmällä seurataan "säärien" kokoa, onko tullut pahkuroita vain onko vain säärikarvat erilaisessa asennossa kuin toisessa jalassa jne. Ja miltä nayttää katse? Onko se surullinen, kyselevä vai iloinen.
Puoliso puhelee kaiken aikaa Hymylle ja joskus olen ollut huomaavinani Hymyn huokaisevan kyllästyneesti ja heittäytyvän pitkälleen omiin oloihinsa.

Tänään lenkillä nähtiin pikkuriikkinen sylikoira, sitä Hymyn teki mieli mennä tervehtimään, mutta haukku oli niin äkäinen, että Hymy perääntyi ja jäi vain kaihoisasti katselemaan taakseen.

Kaverikoira olisi kiva olla.
 Koirallakin.