tiistai 7. huhtikuuta 2015

HYMYN TARINA 1.

Perheen pojat olivat perustaneet omat elämänsä lapsuudenkodin ulkopuolelle ja viimeinenkin, Neljäs Poika perusti perheen.
Vilkaselämäinen peruskoti alkoi tuntua tyhjältä. Eräänä päivänä 1999 Puoliso-herra Kukkaro lausui ääneen: "Olis kiva jos olis koira." Minuakin ajatus kiehtoi.
Kirjastosta toin pinon koirakirjoja selattavaksi ja jo ensimmäisen kirjan b:n kohdalla Puolison sydän sykähti: "Bernin paimenkoira, se otetaan."
Sattumalta tämän oivalluksen jälkeen näin pienen ilmoituksen Aamulehdessä: " Myydään  4,5 kk:n ikäinen berninpaimenkoira." Soitto kenneliin ja jo seuraavana päivänä käytiin katsomassa.  Koiran emä oli menehtynyt synnytyksessä ja niin tämä orpo tyttöpentu tuli meille. Hinta oli edullinen, toisen jalan valkoinen sukka oli liian pitkä.
Puoliso nimesi koiran Berryksi. Berryn aikana syntyi poikien perheisiin seitsemän paimennettavaa, Jaakkokin oli vielä pieni.
Seitsemän ja puoli vuotta Berry sai olla perheessämme kaikkien ilona, kunnes toiseen etujalkaan pesiytynyt syöpäkasvain vei voimat muutamassa kuukaudessa.
Elokuussa 2006 Berry saatettiin toisille laitumille.
Berryn uurnaa hakiessa kyselin eläinlääkärin mielipidettä uuden koiran hankinnasta. Kuntomme oli hyvä vaikka olimme jo täyttäneet 60, eli uuden koiran hankintaa piti harkita vakavasti. Olin jäänyt jo eläkkeelle, Puoliso teki vielä vuorotyötä ja olin paljon yksin iltaisin ja viikonloppuisin kotona.
Taas kävi sattuma: Kolmas poika oli työpaikkansa kotisivuilla nähnyt ilmoituksen 30.7 2006 syntyneistä ja myytävistä berninpennuista.
Soitto kasvattajalle ja päästiinkin pian esittäytymään. Muutaman päivän kuluttua saatiin tieto, että meidät oli hyväksytty uuden pennun perheeksi.
                            Päiväniemen Boogie-Woogie 6.narttu, päivän ikäinen pikku murmeli.
Puoliso halusi pennun, jolla olisi paljon valkoista hännänpäässä. Minä halusin tyttöpennun ja Boogie-Woogie meille valittiin.
Muutaman kerran käytiin tutustumassa valittuumme ja joskus kävi niinkin, että tuli syliteltyä väärää pentua omanamme. Mutta haittasiko se?  Ei, yhtä suloisia kaikki olivat.

Syyskuun 22. pnä haimme pennun kotiimme ja ankaran pohdinnan jälkeen nimesin pennun Hymyksi.
                                                       "Ai tääkö on nyt mun uus koti?"
                                              "No ainakin on iso piha missä temmeltää"

                                                 "Nää on mun uusia kavereita."

                                                    "Jaa,sain näköjään paimennettaviakin."
"Vähän pelottaa, mihin tästä oikein pitäsi mennä? Ja kun noi puhelinlangatkin niin tuossa ylhäällä heiluu..."
                            "Sain olla mukana kun Berryn tuhkat haudattiin omalle pihalle koivun alle."


3 kommenttia:

  1. Oi, ihan sydän sykähti kun näin teidän ihanan Hymy bernin☺
    Meillä ollut kaksi berniä, molemmat on jouduttu lopettamaan kasvaimien takia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bernithän vievät koko laumansa sydämen! Tänään on Hymyllä hyvä päivä ja lähdetään lenkille kovaa tuulta haistelemaan.

      Poista
  2. Kiitos kommentista blogissani, hieno oli siunkin nuttu. Miun murre on kanakselaista murretta lähinnä alueelta Viipuri-Säkkijärvi.

    VastaaPoista