Meiltä, Puolisolta ja minulta, puuttuu tuo joillekin elintärkeä kekkerigeeni, se joka ylläpitää juhlahumua ihmisissä. Siksi suuret juhlat kun ne koskevat meitä itseä ovat painostavia. Sen olemme sopineet, että kesällä taas kutsumme isomman lähipiirin pihakekkereihin yhteisten syntymäpäivien merkeissä. Näin teimme kun siirryimme nykyiselle kymmenelle.
Joitakin tilaisuuksia merkkipäivänviettäjille meidän verkostossa on ollut tapana järjestää ja niihin on Puoliso saanut kutsuja. Eipä olisi uskonut että 70-kymppiselle tulee työesteitä osallistua omiin juhliinsa. Näin kuitenkin kävi.
Työnantajan järjestämään kahvi-ym tilaisuuteen aika kuitenkin löytyi. Komean kukkakimpun ja punaisten poskien kanssa Puoliso sieltä kotiutui. Sain toimia juhlakuskina. Ennen tilaisuuden alkua napparskengät jalassa ja tumma puku päällä piti käydä katsastamassa myrskyn kaataman puun ja sähkölinjan tila. Vakava oli tila ja sähköyhtiötä piti informoida. Puoliso näitä juoksevia asioita hoitelee pitkin kylää kun joutilas on.
Puoliso otti juhlapäiväunet ilmeisesti tulevista työvuosista haaveillen. Iltasaunan aikaan tulikin sähköyhtiöltä viesti, etteivät ehdi ilmennyttä vikaa korjaamaan. Saunapuhtaina (minä kuskina, Puolisolla vielä iltapäiväistä konjakkiviivettä ehkä) kiirehdittiin vauriopaikalle ja yöpimeällä saatiin tilanne turvalliseksi. Aamulla sähköyhtiö lupasi tulla paikalle.
Kansanedustajapudokas Sasi juuri viime viikolla esitti, että eläkeikä pitäisi olla 70 vuotta. En yhdy ehdotukseen.
Vaikka ikämieheni työt ja toimet ovat enimmäkseen juoksupoikamaisia, on niissäkin oma vastuunsa. Huomaan, että Puoliso pyytää usein minua mukaansa, ei se yksin kulkeminen taida olla kovinkaan mukavaa. On ainakin kartanlukija mukana. Olenkin niin tottunut istuskelemaan milloin rautakaupan, sähköliikkeen, puutavaraliikkeen tai lukkoliikkeen takapihalla ja Bilteman ja Ikean kuvastot on kohta ulkoa opittu.
Varsinaisen syntymäpäivänsä Puoliso vietti tiukasti työn merkeissä. Piti kiirehtiä, että päästiin viemään pojan lapsia junalle. Oli tarkoitus, että menemme uuteen Torniin syntymäpäivälounaalle, mutta taas tuli joku puhelinsoitto joka esti aikeemme. No ei haitannut, oli jo väsy olo päivän muista touhuista.
Lauantaina tehtiin pihatöitä ja saimme kesäkalusteet paikoilleen, uusi katoskin revenneen tilalle saatiin hakea Bauhausista.
Kyllä sitä omaakin aikaa saadaan järjestettyä kunhan rauhassa odotellaan.
Mitäs minä? No sitä toisen huomioimista, koiran hoitoa, huushollin siivoilua, sukkaparin kutomista, sitä oma viikko on sisältänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti