AARTEITA

Minulla on tavaroita, joita kutsun aarteiksi. Tässä pari:

Lämmityslaite tai mikä lie kamiina on löytö eräästä Vanhan Rouvan-äitini- talosta. Takerrun helposti hiukan omituisiin, mutta käyttöominaisuuksiltaan loistaviin esineisiin. Olen niitä ennenkin täällä esitellyt.

Lämmityslaite toimii lamppuöljyllä ja lämmittää 12 neliöistä kasvihuonettani yöpakkasen uhkaillessa.

Vanha paloruisku on sekin niitä tarpeellisia kapistuksia, ainakin lapset sillä leikkivät. Muuta järkevää käyttöä sille ei heti löydy.

Pesukone

Tämä itävaltalainen pesupallo kotiutui minulle isotäti-Ilmin kuolinpesästä. Rumpuun laitetaan pikkupyykkiä, pesuainetta ja lämmintä vettä. Kammesta väännetään ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen niin vimmatusti.

Likavedet kaadetaan pois jonnekin  ja huuhteluvesiä lisätään. Tulee puhdasta. Olen kokeillut.

Yritin myydä tätä kirpputorilla, mutta ei siellä kukaan ymmärtänyt hyvän päälle. 

Kun pyykit on pesty ja saatu kuivaksi on aika mankeloida ja silittää.

Mankelilaudan olen heräteostanut Tampereelta Kyttälänkadun varrelta osto- ja myyntiliikkeestä joskus -70 luvulla. Lienee morsiamelle veistetty ja vanha kun puumerkkikin on kaiverrettu.

Pellavapöytäliinoja tällä mankeloin, kaulin on tukkina vai mikä se on kun alkuperäinen puuttuu.

Olen syntyperäinen tamperelainen, kaupunkilaiskodista, joten kokemusta näiden esineiden alkuperäiskäytöstä minulla ei ole.

Jostakin kaappiini on jäänyt pari 30-luvun liinastakin. Ovatko pöytäliinoja vai hartialiinoja, siitä minulla ei taaskaan ole tietoa.

Liinat on senaikaista silkkilankaa tai muuta kuitua (sillaa?) ainakin kauniisti kiiltävää liinojen pinta on.

Olen talletellut muutakin pikkutavaraa ja etenkin valokuvia jopa ajoilta ennen minua. Siis vanhoja.

Satuin löytämään tamperelaisten vanhoja valokuvia esittelevän fb-ryhmän ja siksi olen penkonut omia valokuvakätköjäni ahkerasti. Vanha Rouva-äitini- on ollut ahkera valokuvaaja äidiltään Kanadasta 40- luvulla saamallaan Kodak-merkkisellä kameralla.

Kaikki edellisissä lapsuudenaikaisia muistoja-blogeissani on kuvat tällä kameralla otettuja. Kameraan kuului ruskea nahkainen olkapäällä kuljetettava laukku. Sattumoisin sama laukku on lukuisissa 50-luvun kuvissa jonkun sisaruksen olkapäällä. Tärkeä kapine.
Nyt kamera on parhaat päivänsä nähnyt eikä sillä voi enää kuvata. Hyvänlaatuisia kuvia sillä on saatu aikaiseksi. Ja paljon.

On nöyrästi pyydettävä ymmärrystä ottamieni valokuvien vaatimattomasta tasosta. Otan kuvia tavallisella digikameralla ja vaikka valokuvausoppiakin olen saanut, en ole siinä kovinkaan harjaantunut.

Olen haaveillut raksuttavan järjestelmäkameran hankkimisesta. Koirani Hymyn kanssa ulkoillessa kamera mukana oli järkevämpää kulkea pienen digikameran kanssa.

Nyt ei ole sitäkään estettä- Hymyä-, joten haave saattaa muuttua todeksi.
Joskus.