MEITÄ VALVOTAAN JA VIRVOTAAN

Lähipiiriläisen jälkeensäjättämistä  tallenteista perheeni toimia tarkkailee taivahan sinestä (tai missä nyt onkaan) Toveri Ljenin pronssisessa olemuksessaan kesähuoneen yläikkunalta. Vaiti hän on näihin päiviin asti ollut, ei puhu eikä kommentoi vaikka pölyjä lippalakin reunalta pyyhkäisen. Parempi niin.

                                                        On siellä muitkin tarkkailijoita:
Äitini, jo edesmenneen Vanhan Rouvan savipatsaat tarkkailevat kotitien elämää, tänään pikkuvirpojien kulkua, siinä istuskelee kullankaivaja vaimoineen, joku kylän muorikin on tullut jutulle, joku lukee Kalle Päätaloa aikansa kuluksi ja pari hienompaa rouvaa ovat hekin asettuneet seuranpitoon. Äitini näitä patsaita askarteli aikansa kuluksi.

 

                               Kolme komeaa kissaakin lekottelee kevätauringossa ikkunalaudalla.

 

Kesähuone saatiin taas iltapäiväkahvittelukuntoon.

                                                  Virpojatkin olivat liikkeellä sankoin joukoin.

Mersun kyydissä nykyajan virpojat saatellaan.

 

  Pikkunoita oli yksin taipaleellaan.

 

Noidan oppipojatkin olivat liikkeellä.

 

"Virvon varvon vitsasella, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuoeks,

isännälle ikää pitkää, emännälle perää leveää!"