LÄHELLE ON PITKÄ MATKA

Olen laittanut mummodorooni herätyksen aamulla klo 8. Joskus nousen ylös, joskus jatkan uniani doro kourassa. Ja herään säikkynä kun puhelin sattuu soimaan peiton alla.

Ensimmäisiin aamutoimiin kuuluu kopeloida silmälasit yöpöydältä. Toisena toimena kolistelen lasisen lääkerasian (voirasia) kantta, sen alla on parit pillerilevyt suuhun nakattavaksi, yksi kustakin. Tuttu lasin kilinä varmistaa, että lääkkeet on otettu.
Jos ei ole kylille menoa, saatan haahuilla aamupäiväkaftaanissani tuntikausia Aamulehden ym postin äärellä.
Toisinaan en muista tulla makuuhuoneesta pois jos satun aukaisemaan vaatekaapin oven ja mieleen tuleekin, että mitähän täällä olisi päällepuettavaa tai poisheitettävää. Sitten sitä tulee soviteltua kauan ripustimessa roikkuneita hepeneitä. Ja taas ne laitetaan takaisin-"se sopii kun vähän laihdun"-ajatuksella. Tai "tääkin on ihan hyvä, tätä vois tuunata."

Välillä silmä sattuu korutauluun ja siihen kertyneeseen pölyyn. Onneksi yöpöydällä sattuu olemaan teatterilaukusta nostettu pitsireunainen nästuuki, sillä niistä helmistä saa pölyt pyyhittyä.
Ja taas on puhtaita helmiä kaulalle pantavaksi kun kylille lähdetään.
Olen muuten niitä naisihmisiä jotka eivät lähde ovesta ulos ilman ripsiväriä, huulipunaa, kaulakorua, korvakoruja tai rannerengasta.
                        Ne ovat kuin turvakaluja ja pitävät muistia yllä kun niitä päälleen ripustelee. Uskokaa pois!

                                 Keskeneräisten korujen tarjotinkin siistitään pitsinästyykin avulla.
Tämän tarjottimen äärelle ei kannata kiireessä istahtaa, siitä ei pääse koko päivänä pois kun tekemisen alkuun pääsee.

Välillä katse harhailee takapihalle naapurin hevosaitaukseen. Maneesissa on vilkasta harjoittelua, toisilla on huilivuoro. Joskus olen niin syventynyt hevosleikkien tarkkailuun, että en ole pystynyt puhelimessakaan keskustelemaan -ainakaan järkeviä.

 

Toisinaan päivä saattaa olla jo pitkällä enkä ole päässyt puoliväliinkään taloa kun perähuoneissa on riittänyt pientä puuhasteltavaa. Kuten kukkien nyppimistä ja orkideoiden tarkkailua onko nuppuja tulossa.
Tämä orkidea on Vanhan Rouvan- äitini jäämistöstä ja on tehnyt joka vuosi muutaman kukan. Tämä on jo toinen tämän talven aikana. Äitini muistotilaisuuteen 9.3 2013 taitoin juuri siihen hetkeen puhjenneen kukan.

 

Tästä se taas alkaa:

Perähuoneen ikkunalaudalla omilla lautoillaan itää muutama tomaatin ja paprikansiemen.

 

Tälle kesälle en kovin monipuolisia viljelyjä aio suunnitella. 

Ehkä vain tomaatteja, kurkkuja, maisseja, kesäkurpitsoja, paprikoita, meloonia, porkkanaa, punajuurta, sipuleita, perunoita, purjoa, lehtikaalia, salaatteja, yrttejä, krasseja, ruusupapua, hernettä, tuoksuhernettä, kehäkukkaa, petunioita, orvokkeja, joriineja, gladiolukseja. Mitä vielä?

Syksyllä kylvin porkkanat ja istutin talvivalkosipulit.

Monivuotisina kasvaa raparperi, lipstikka, parsa, viiniköynnökset (5) omenapuut (6), kirsikkapuut (5-6), vadelmat, mustaherukat, punaherukat, karviaiset, mustikat, saskatonit.

Eiköhän näillä hyötykasveilla kaksi eläkeläistä kesän yli pärjää. Vai?

Kunhan tuo kevät ja kesäkin alkaa tulla, niin ei sitä ehdi enää unohtua perähuoneisiin tuntikausiksi.

 

                                            Vielä saadaan ihastellaan ruusuköynnöksen jääkukkia.