"MÄÄ OON OLLU VÄHÄN PUHEKAVERIA VAILLA"

"Emäntä ei antanu mun hyppiä aamulla ruokapöytään kun se oli syömässä aamupalaa. Ensin se käski ja sitten nosti mut viis kertaa lattialla sen olkapäiltä. Aina tulin uurestaan. Sitten Emäntä nousi siitä tuolistaan ja osotti sormellaan mua tiukasti ja ohjas mut olohuoneen puolelle istuun matolle ja sano "paikka!". En mää sitä todeks uskonu, menin uurestaan ja uurestaan siihen Emännän viereen kärkkyyn jos jotakin saisin. Emäntä oli sitkee, se vei mut kymmenen kertaa takasin siihen matolle ja käskytti taas sitä paikkaa. Siihen mää sitten jäin makaamaan. Vähäks aikaa."

"Mää olin jotenkin ärtyny Emännän komentelusta ja kun se ei mulle mitään  hempeetä ollu koko aamuna jutellu, komentanu vaan, niin mulle oli tullu sellanen lempeyspula.
Haistoin, että Emäntä oli maistanu maksamakkaraa ja sitä oli jääny ton puhelimen pintaankin.
Mää sitten sitä  pääsin nuoleskeleen kun Emäntä oli sen puhelimensa jättäny pöydälle. Vedin vähän pöytäliinaa niin yletyin.
Taas Emäntä kuuli outoa hiljaisutta ja tapas mut itse teosta, voi mikä meteli, olisitte kuullu! "

  

"No ehrin mää siitä ne makkaranmaut nualeen, onneks."

"Mää luulin, että Emäntä alkaa poraan menetettyä luuriaan ja kaikkia tiatojaan, mutta se on aika kovanahkanen mamma eikä piänistä lannistu. Se sano, että onneks oli halpa puhelin  ja simi säästy. Mikä se on?
Viime viikolla Emäntä osti Lumiaansa uudet kuoret mun vähän maistelemien mustien tilalle. Arvatkaas mitä! Mää pureskelin ne uudetkin kuoret kelvottomiks. Isäntä ja Emäntä sitten etti sitä Lumiaa joka paikasta ja luuli, että mää oon sen syäny. Isäntä yritti soittaakin siihen ja Emäntä kuunteli jos se vaikka soi mun vattassa! Ei soinu, se oli onneks maton alla."

"Kun se Emäntä oli suuremmat murheensa unohtanu, niin me mentiin taas Maantien Ihmeitä-lenkille tohon kylälle. Emäntä oli laittanu sen siminsä ikivanhaan puhelimeen ja sillä se koitti ottaa muutaman kuvan. Niinkun näette, mulla on toi leijonanharjas vielä pään päällä ja kauluskin on tosi tuuhee.
Takajalat on kasvanu ihan hirveesti ja Emäntä sano että mää näytän joltakin erämaan elävältä. Ei muistanu miltä. Naskalihampaat multa on lähteny ja komeet uudet on tilalla. "

 

"Nyt on sellastakin kerrottavaa, että toi toinen takajalka on alkanu nousta sillai miehekkäästi sillon kun teen lirut eli pissaan.
Mää oon alkanu kehittyä siinäkin mielessä, että alan kattoa kuka tässä huushollissa sanoo sen kaapin paikan. Tänään, kai mulla oli jo vähän nälkä, yritin komentaa ja vähän riehuinkin Emännän ympärillä. Mää aina tartuin sen hihaan tai housunpunttiin ja yritin sitä ravistella. Mitä teki Emäntä: käänsi mulle selkänsä eikä kintaalla viitannu mun ärhentelyyn. Mää kyllä jaksoin yrittää. Sitten Emäntä otti kunnon otteen pannasta ja niin mua vietiin muutama metri. Vähän aikaa seisottiin paikalla ja Emäntä mua piteli kiinni. Mua vähän nolotti. Kun mää olin rauhottunu, irrotti Emäntä hihnan ja sano: "Mennään kotiin, mennään syömään." Ja niin me taas oltiin sovinnossa. Mää oon tulossa puolen vuoden ikäiseks ja tää kuuluu mun kehitykseen. Tässä huushollissa on kasvanu neljä poikaa niin että kai toi Emäntä nää murrokset hallittee.

" Kohta me mennään Tampereelle Rautatieasemalle kolmee tätilikkaa vastaan, ne tulee Espoosta tänne viikonlopuks. On kivaa tiedossa."

"Hyvää viikonloppua kaikille, toivotan mää Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen -Kukkaro, os Maroussia Valente"