KOIVUN OKSAAN KORKEALLE

"-heitti Emäntä mun luulelun. Ei sen sinne sitä pitäny heittää, sen piti lentää takapihan hankeen mulle ettittäväks."

"Meillä on sellanen tapa aina iltapäivällä, että  me- Emäntä ja mää- leikitään jotakin hakuleikkiä takapihalla. Emäntä yrittää hakee niitä mun piilottamia villasukkia, nahkahanskoja tai tohveleita, mutta eihän niitä syvästä lumesta löydy, Jos kesällä sitten löytyis paremmin.
Tänään Emäntä luuli olevansa kekseliäs. Se sito mun leluluuhun vanhan talutushihnan ja alko heitteleen sitä mulle. No kuinkas kävi! Lelu otti ja lensi korkeelle koivuun eikä enää tullu alas. Sillä se nyt killuu niin kauan kun koivu katkastaan, mitä kuulemma ei tulla tekemään muutamaan vuoteen.
Toi heittotemppu oli Emännältä ihan huikee, ei Se ollu koulussakaan 50-luvulla saanu heitettyä tennispalloa kun jonkun kolkyt metriä."

"Mun potkupallot on jossakin lumien alla, tää yks´pallo saa nyt riittää leikkeihin."

"Emäntä tossa kyselee, että mistä vois hankkia pelkkiä tyynynkulmia??? Mulla on toi persoonallinen tapa järsiä tyynyistä nurkat, yks´nurkka riittää, sitten mää jätän ne omiin oloihinsa enkä palaa rikospaikalle."

"Mää teen Isännän kanssa aamusin Maantien Ihmeitä- lenkkiä tonne kyläkaupalle ja puutarhalle asti.
Aamusin meitä vastaan tulee koululaisia ja monet niistä pikkukoululaisista tuntee mut hyvin ja huutaa kaukaa JymyJymy ja mää jään niitä odottamaan ja annan rapsuttaa. Ei ne kauaa voi viipyä ettei ne myöhästy tosta Vahannan kivasta koulusta."

"Ei mulla tässä muuta, meen Emännän kanssa pedikyyriin tonne kylppäriin. Isännällä näkyy olevan varattuna mua varten lenkkimakkaranpaloja. Moro!"

Terveisin Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os. Maroussia Valente)