lauantai 14. heinäkuuta 2018

SISKO SAI SUKKIA

Pikkusisko Leena ja tyttärensä Heidi Ruotsista tekivät koti-Tampereelle yllätysvierailun viime viikolla. Leena on asunut Ruotsissa jo yli viisikymmentä vuotta, lähti sinne ystävättären kanssa kun se silloin oli muotia. Pakottavaa tarvetta ei ollut, töitä olisi Tampereellakin riittänyt siihen aikaan.
Silloin tällöin treffaamme Tukholmassa, Tallinnassa, Helsingissä tai Tampereella.
 Nyt kävimme muistelemassa syntymäkotimme, Lapintie 18, pihapiirissä lapsuuttamme

  Tämän oven portailla isämme Myttysen Onni ja äitimme Irja kohtasivat ensimmäisen kerran kesällä 1944.
Kampaamo oli samalla paikalla jo silloin. Oven toisella puolella oli Tampereen Meijeriliikkeen maitokauppa. Meidän koti oli kampaamon yläpuolella.

Keittiön ja pikkukamarin ikkunat olivat pihan puolelle.
Monta muistoa saimme tiristetyksi muistoistamme, Leena muisti sellaisia asioita, jota minä en muistanut ja päinvastoin.
Käytiin tapaamassa paria velipoikaakin, toista Pappilanpuistossa ja toista Siurossa.
Siuron veli ja käly olivat loihtineet meille herkullisen lounaan. Pöydällä oli pöytäliina, jota tuijottelin hetken kuin tunteakseni, käly pelasti tilanteen ja sanoi minun antaneen sen hänelle joskus. Siitä täytyy olla jo parikymmentä vuotta!

Pikkusisko Leenakin tulee tähän kunnon ikään ja siksi juotiin etukäteen syntymäpäiväkakkukahvit aterian päälle.

Leena on vetänyt työpaikkansa tilaisuuksissa Pikku Myyn- roolia, se hänelle sopiikin.

Minäkin sain myymäisen tokaisun:
"Ekkö sää mulle sukkia tuanu?" Tampereen murre on näköjään ikuinen. Isonsiskon kutomat sukat ovat jo loppuunkäytetyt ja nyt oli uusille tarvetta. Tyhjensin sukkakoppani pohjia myöten, olipa näitä nyt vähän! Pitänee  aloittaa puikkojen heiluttelu pikapuoliin uudelleen.


Kun tuota ikää siskollekin kertyy, on polvenlämmittäjä asuntovaunumökillä tarpeellinen, samoin lämmin huivi hartioille.


Oli mukava tavata sisaruksia ja muistella juttuja lapsuudesta. Siskontytöllekin äitinsä syntymäkodin miljöö Tammerkosken rantamilla tuli nyt tutuksi. 


Kiitos Leena-sisko ja Heidi käynnistänne, velipojatkin kiittävät.

6 kommenttia:

  1. Vanhoja on kiva muistaa, vaikka sanotaankin että "joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään"...miksiköhän niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä iässä sen muistaminen, mistä onkaan lähtenyt maailmalle, alkaa olla muisteluissa etusijalla. Minulle muistot ovat "tukirankoja" tähän päivään. Lapsuuden kotitalo on tällä hetkellä Juhannuskylän "helmi" ulkosivuremontin jälkeen, vaikka on jo lähes satavuotias talo.

      Poista
  2. Kivoja tuollaiset tapaamiset ja se vanhojen muistelu on sitten mukavaa, monet hyvät naurut siinä saa kun yhdessä muistelee:) Mansikkakakku näyttää hyvältä! Ihania neulomuksia♥ Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian harvoin näitä sisarustapaamisia on mahdollista järjestää, tämäkin oli siskolta ihan extempore matka joten isompaa porukkaa ei saatu koolle. Meillä on aina yhdessä kivaa.

      Poista
  3. Omat sisarukset asuu "naapurissa", joten ei osaa tavallaan arvostaa heitä. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Tuo murre on hassu juttu. Äitini on asunut savossa 54v ja kyllä vaan hoon päältä puhuu. Ostaa kaupasta maitua ja juustua ja keittää meille aina kahavit.

    VastaaPoista
  4. Melkein liikutuin sisarustapaamisesta lukiessani. Yhteiset jaetut muistot ovat mieltä lämmittäviä.
    Tämä tapaaminen lämmittää siskoasi myös fyysisesti.
    Siskosi on ilmielävä Pikku-Myy.
    Täällä yksi melkein "siskoton" on pikkasen kateellinen teidän tapaamisesta.

    VastaaPoista