MERKITTÄVÄ PÄIVÄ

 "Päivää, sitä tulin tässä Teille kertomaan jos ette sitä tiänny, että mää -Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia Valente) olen tänään täyttänyt kunnioitettavat kaksi vuotta.

Mut otettiin tähän Emäntäni rouva Myttysen ja Isäntäni herra Kukkaron huoltovastaavaksi kun edelliset bernit Berry ja Hymy oli päässy koirien Sinne Jonnekin.

Nimeni sain kun lomatytöt kuuli että oon syntynyt ja oon poikakoira ja ne oli kyläkaupassa huamannu karkkiaskin jonka nimi oli Jymy. Siitä mun nimi sitten sai alkunsa.

 Entinen koira oli Hymy ja kun sen nimen sano niin suu meni somasti suppuun. Mun nimestä menee kans´ suu supulle. Oikeesti mun kotinimi on Jami, mutta täällä blogissa kuljen salanimellä Jymy.

Hyvin oon kuulemma tehtäväni saanu hoidettua, Isännänkin lonkat on kun nuorella kölvillä kun me niin ahkerasti reippaalla ravilla tossa kylätiellä mennään.

Kun mää olin vielä ihan skidi, isäntäväki luuli, että mää oon sellanen rajottunu luanteenlaadultani, kun viihdyin tässä rinkulassa. Rajani tunnen vieläkin, pysyn aika hyvin omassa pihapiirissä, paitti joskus...

Harjotus tekee mestarin, määkin harjottelin tota soffallaistumisen jaloo taitoo. Kokeilin, mikä olis se paras asento. 

Nykyään mää meen soffalle kun oon löytänyt jotakin miälenkiintosta naposteltavaa. Kuten Emännän puhelimen. En enempää kun kaks oon saanu tärveltyä -toistaiseksi.

Hyvin tää munkin elämäni täällä maaseudun rauhassa on sujunu, oon käyny leikkikoulut ja oppikoulut, näyttelytreenit ja vaikka mitä. Yhden vihreen rusetin sain viime talvena tuuheen häntäni ansiosta. Tossa keväällä mun piti mennä näyttelyyn, mutta multa putos melkein kaikki karvat enkä puolikaljuna viittinyt itteeni näytellä.

Pentuna tein hyvinkin ahkerasti Emännän apuna puutarhahommia, mutta tällä aikuisiällä en sellasiin enää puutu. Jos vaikka pallo menee kukkapuskaan, niin en sitä itte hae, odotan, että sen sieltä joku mulle heittää.

Sen verran olen multahommiin vieläkin perehtyny että tiedän missä on muhevammat maat jos jotakin pitäis tallentaa. Niinkun tossa yhtenä päivänä kun Emäntä ja Isäntä rakenteli jotakin ja mää olin vapaakävelyllä niin pinkasin naapuriin ja toin siältä tuliaisena semmosen vauvan vaipan, leppäkerttukuvioisen.

Ensin mää piilotin sen Emännän hernepenkkiin ja toisena päivänä kaivoin sen ylös ja vein sen perunamaahan.
Mulla on semmonen tapa, että jos Emäntä vie vaikka pyykkiä ulos narulle, niin mää meen aina mukaan jonkun tossu suussa ja kuljettelen sitä kiäpin takamettässä. Kun Emäntä sanoo, että tuo tossu takaisin, niin mää haen sen ja pudotan samaan paikkaa mistä sen otinkin.

Terve oon ollu, painan tommosen 53 kiloo ja kirjoihin on merkitty AA/OO. Yks piäni punkki oli silmän päällä, ei muuta.
Tän talon vakituisena väkenä on kaks´eläkeläistä siis Emäntä ja Isäntä, ja tilapäisvakinaisena henkilöstönä täällä kulkee sekalainen joukko nuarisoo. Kun nuariso nukkuu, ja senhän ne osaa tehdä iltapäivään asti - niin määkin nukun niitten oven takana enkä hiiskahdakaan.

Sillon kun mää olin ihan pentu, niin Emännän kanssa purettiin mun iltavilliä ja pelattiin höntsyä pihalla. Kukaan muu sitä ei osaa yhtä hyvin kun Emäntä, muut ei jaksa kauaa. Tää mun jalitsupallo on aika tussu, mutta se lentää kauaks` Emännän panaanipotkulla. Tää on meirän yhteinen jokailtanen harrastus. Tiätteks´ te muita yli seittemänkymppisiä mammoja jotka pelaa jalitsua koiransa kanssa?

Mun on mainittava yks´asia kun siitä tahtoo Emännälle ja mulle tulla joskus ristiriitaa. Tiättehän, että tää ikä on semmosta kiihkeetä lemmenodotuksen aikaa ja kun ei niitä sopivia tyttökoiria aina oo lähettyvillä kun p------  siis suaraansanottuna panettais ihan vietävästi niin on tyydyttävä korvaavaan apuun. Ja se on ollu tänä talvena Emännän päiväunityyny. Emäntä sitten anto tän koko tanhuryhmän mulle ikiomaks.

 Mun lempiystäväni on edelleen Neljäs Poika, sen kanssa viäläkin painitaan sillon tällön tai ainakin halataan.

Mää sain kesällä uuden niinkun serkun kun Kolmannen Pojan perheeseen tonne Tuusulan Purolaan tuli lajitoveri Tare. On se käyny täällä meilläkin ja kerran oltiin kaksin monta tuntia kun aikuiset oli jossain juhlinnassa.

Tää mun merkkipäiväni alko reippaalla aamulenkillä ja sen jälkeen mää nukuin makeet aamupäiväunet. Juhlani kunniaks` sain jäädytettyä, hyytelöitynyttä lohta. Sen syänti kävi niin nopeesti, ettei Emäntä ehtiny kuvaakaan ottaa.

Mää toivotan kaikille Maroussia Vipeltäjä-siskoille -Irmalle ja Nillalle, velipojille Dantelle, Kasperille, Benjamille ja Oskarille oikein hyvää syntymäpäivää. Painitaan kun tavataan!

Tervehtien Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro!