PUNAISET KENGÄT JA MITÄ SIITÄ ON SEURANNUT

"Annelipunneli punaisissa kengissä hyppäsi, vippasi Vilpan tuppaan. 
Ota likka kiin` vie kamariin - pistä ovi kiin` - syötä sokerii". 
Tästä minulle lapsena Iitissä luetusta lorusta sai nimen Annelipunnelin blogi  marraskuussa 2012.

Lähipiirissä oli syksyllä 2012 muutosten aika: äitimme- Vanha Rouva oli tuolloin 92- vuotias, jo fyysisesti haurastumassa, mutta henkisesti elämän syrjästä visusti kiinnipitävä. Kun me sisarukset huomasimme, että avun tarvetta alkaa olla, aloin blogiini kirjaamalla seurata kuinka yhteiskunnan julkinen terveydenhuolto palvelee ikääntynyttä naisvanhusta. Joulukuussa saattelin äitiäni geriatrin vastaanotolle,  muistitutkimuksiin ja aivojen magneettikuvauksiin. Alzheimerhan siellä jo teki tehtäviään. Tammikuussakin kävimme geriatrilla ja äitimme esitti halunsa päästä muutamaksi päiväksi johonkin lepäämään. Paikka järjestyikin ja helmikuussa pakattiin mukaan pieni matkalaukku "lepokotiin". Tuli Ystävänpäivä, sinä iltana äiti lyhyen, rajun pneumonian uuvuttamana lähti ikuiselle matkalleen.
(Taulu on velipojan maalaama.)

Alzheimer on erikoinen tauti/oireyhtymä, sen ilmeneminen äidillämme oli salakavalaa ja pysyi meiltä läheisiltä piilossa viimeiseen asti. Näin jälkikäteen merkkejä siitä oli paljonkin, mutta äitimme pystyi sen peittämään, ehkä hän oli itse siitä tietoinen, laatikosta löytyi useita alzheimeria käsitteleviä lehtiartikkeleita.
Näistä viimeisistä yhteisistä viikoista olen kertonut helmikuun 2013 blogeissani.
Koirani Hymy oli äidillemme tärkeä kumppani.

Blogini toisena tarkoituksena oli olla  muistikirjana ja tietokanavana poikieni perheille lastenlasten lomaillessa mummilassa.

Monenlaista touhua ja sattumaa lapsijoukon kanssa on tullut blogiin kirjattua...

Lapsijoukko on kasvanut nuoriksi, osa jo aikuisiksi tämän blogikuudenvuoden aikana.

Blogini nimi vaihtui Rouva Myttynen muistelee-nimiseksi 2015 kun sain myttys-sukuni vanhat asiakirjat ja valokuvat haltuuni - aarteikseni. Samassa sukujen tietojen kartoituksessa löytyi puolisonkin suvun entinen nimi -Kukkaro.
Nyt me olemme täällä blogissa rouva Myttynen ja herra Kukkaro, jos sopii.

Tänä talvena viisikymmentä vuotta olen  puolison - herra Kukkaron kanssa ajatuksia vaihtanut -tai kuinka sen nyt ottaa... Näinä viimeisinä vuosina nekin vähäiset puheenaiheet alkavat vähentyä.
En ole tullut näinä vuosina edes sitä maininneeksi, että kirjoitan blogia...

 (Patsaat - kansikuvassakin - ovat äitimme -Vanhan Rouvan tekemiä)

Onneksemme hyvänä välikappaleena toimii iltatähtemme Jymy!
Jymy onkin saanut olla blogintäytteenä viimeiset pari vuotta.

Blogini päivittäminen näyttää harventumisen oireita, tänä syksynä on ollut niin vietävästi muuta ajateltavaa ja toimeenpantavaa, että blogeihin kirjoittaminen on ollut harmillisen vähäistä. 
Toinen blogini "Mummukan jutustelua" on enemmän piha- ja puutarhablogi ja sen on nyt talvitauolla.

Yksi syy päivitysten harventumiseen on ajatusten pyöriminen yhä paremman ja syvemmän kirjoitustaidon ja aiheiden opettelussa, niitä käyn harjaannuttamassa Tampereen seudun työväenopiston Elämä tarinaksi-kirjoittajaryhmässä.
Minua vaivaa sellainen "oireyhtymä", että en halua hajaannuttaa ajatuksiani moneen suuntaan, nyt on ollut etusijalla kirjoittajakurssin viikkotehtävät.

Tämänpäiväisen blogin aihe oli se, että tätä samaa on jatkunut jo kuusi vuotta, 483 kirjoitusta on ollut ja tilastossa on 94747 lukukertaa (omia klikkauksia ei tilastoida). Kommentointejakin on aika paljon.
Blogitutut ovat tulleet läheisiksi, jopa niin, että kadulla kulkiessa luulee tunnistavansa jonkun kirjoittajan.

Tyttö ja yksisarvinen oli aiemmin blogini kansikuvana, tämäkin taulu on velipojan maalaama.

Ei tämä blogi tähän lopu, on paljon muistiinpantavaa ja täällähän ne säilyvät., kuulemma!

Kiitos Teille, lukijat ja kommentoijat, olette olleet jokaisen kirjoitukseni kannustajina!

terv. rouva Annelipunneli Myttynen ...