HAUSKOJA TAPAHTUMIA JA KOMMELLUKSIA

Viimeaikoina on ollut hiukan takkuista keksiä aiheita blogikirjoituksiin vaikka mukavia tapahtumia on koettu.
Tärkein ensin: olen saanut takapenkkiläisen aseman kun Autokoululainen sai ajoluvan.

Nyt juuri ovat papan kanssa hakemassa yhtä velikultaa toiselta kylältä ja viemässä Tampereen iltapäiväruuhkassa rautatieasemalle. Poika saa hyvää ajoharjoittelua hämärällä maantiellä.
Vasta tätäkin poikaa vastasyntyneenä syötin vessanpöntöllä istuen kun uuden kodin muuttotavaroita  tuotiin. Niin se aika kuluu.

Omat harrastukset ovat jääneet joulutauolle, viimeiset yhteiset juhlat juhlitaan huomenna.
Eilen nautittiin kirjoittajapiiriläisten kanssa glögit ja piparit, seuraavan kerran tavataan tammikuussa.
Kotimatka bussilla oli elämää ja ääntä täynnä; koululaisia oli ollut Tampere-talolla konsertissa nyt matkalla takaisin kouluihinsa. Seuraavalta pysäkiltä bussiin ahtautui esikoululaisten ryhmä. Bussi viivytteli matkallaan ja oma kotibussi jätti minut. No ei hätää, ajattelin, ja tilasin henk. koht. kuljetuksen tietylle pysäkille kun kuvittelin bussin sinne jossakin vaiheessa päätyvän.
"Rouva, minne Te olette menossa?" -kysyi kuljettaja jo tyhjentyneessä bussissa jollakin pysäkillä. "Ylöjärventielle"- vastasin.
"Tämä bussi palaa takaisin samaa reittiä."
Sinne minä jäin -hautausmaan laidalle! Sieltä Puoliso- herra Kukkaro minut löysi!
No, tulihan taas kotiseutu vähän tutummaksi tunnin reissulla, ja maksoikin vain alle euron!
Matkalla kertasin ajatuksissani kirjoittamisprosessini etenemistä, tai sitä ettei se ole kunnolla edennyt. Toinen koneeni vetelee viimeisiään, sillä  tekstin kirjoittaminen  ei enää suju. Siksi on luova tauko ollut pakon sanelemaa.Tänään kävin hakemassa itselleni uuden kannettavan koneen ja siihen pinkin hiiren. Puoliso lupasi hiiren minulle joululahjaksi.
Kirjoittamisen tiimoilta olen taas enemmän syventynyt sukujuurienikin tutkimiseen. Tilasin MyHeritage-DNA-paketin ja puikotin poskista näytteitä, jospa saisin sukujuurilleni vaikka intiaaneja tai inuiitteja tai  minut luokiteltaisi tataariveriseksi...

En ole tilannut enkä maksanut koskaan mitään VISAlla, tämä maksu piti sillä suorittaa. Kun kokemusta puuttui, olin tehnyt jonkun näppäilyvirheen. Seuraavalla kauppareissulla ostoksia maksaessa kone näytti: maksu hylätty. Samaa kertoi automaatti: maksu hylätty, ota yhteys pankkiisi. Korjaantuihan se virhe pankkivirkailijan avustuksella. Voi minua!!!

Varoituksen sanoja: jos teillä on menossa joku mielenkiintoinen projekti -kuten minulla kirjoittaminen -ei siihen kannata sotkea sukututkimusta, se nimittäin vie mennessään ja muut projektit joutuvat sivuun.
Itselläni ei ole tarkoitusta tässä vaiheessa syventyä enempää varsinaiseen sukututkimukseen, tahdon vain löytää viitteitä siihen missä ja kuinka sukuni eri haarat ovat eläneet ja toimeentulonsa hankkineet. Keväällä olisi Eläkkeensaajien Rajaniemessä Virroilla muutaman päivän sukututkimuskurssi, se vetää jo nyt minua puoleensa.

Päivitysasiaa: meillä (lue minulla!) on taas kiihkeä asunnonvaihtovimma. Oman kylän keskustaan on rakenteilla uusia kerrostaloja ensi vuoden aikana. Ne kiinnostavat minua sijaintinsa takia. Taas on hyvä keskusteluyhteys Puolison kanssa saatu aikaan, mutta se lopullinen päätös - se odottaa...
Olen tyhjennellyt muutto ajatuksissani nurkkia niin ahkerasti että pari kaappia ammotttaa jo tyhjyyttään. Syksyllä tehtiin  vaatekaappipäivitys, vietiin nelikymppiset vaatekaapit kaatopaikalle ja rakennettiin uudet säilytystilat. Lasten lelutkin pääsivät uusiin koteihin.

Itsenäisyyspäivänä klo 19 katseltiin kuohuviinilasit kädessä kuinka Toisen Pojan ja puolisonsa kättely sujuu...
(Kuva on samea, TV-ruudulta näpätty, paremmat on kotialbumissa)

Mummot olisivat olleet haltoissaan, jos olisivat nähneet tyttären/pojanpojan Linnassa.

Tänään olisi Vanha Rouva -äitini täyttänyt 98 vuotta. Rakkaudella muistaen!