VIIKKOJEN VARRELTA JA NYT SAA OLLA VIIMEINEN KERTA!

Eilisen äitienpäivä/Morokirppis-blogini innostamana tuli tarve päästää Teidätkin tietämään miksi kirjoittelussani oli melkein kuukauden hiljaiselo. En tosin ole mitenkään varma kiinnostaako se ketään, mutta teen nyt kuitenkin jonkinlaisen tilityksen, ettei synny epäilyksiä, että olen kokonaan juuttunut soffanurkkaan.
Niin oli kyllä käydä kun innostuin kuuntelemaan muutamaa äänikirjaa sukankudin hyppysissä.
Tommi Kinnusen "Pintin" aikana purin isoäidinneliö-puseroni 

ja tuunasin siitä torkkupeiton. Kopassa pyörineen ylimäärälangan sain kulutettua viimeistä pätkää myöten. Torkkupeitosta tuli 150x150.

Kuunteluinnostus ei loppunut ja kutimet kilkkasivat kun eläydyin Olli Jalosen "Taivaanpalloon". Jo ensimmäiseltä sivulta jäin kuuntelukoukkuun vaikka aihe oli minulle täysin outo: se kertoi pienen pojan ajatuksin ja "suulla" elämästä St.Helenan saarella 1600-luvulla. Lukijaa kiittelen, hän antoi tekstille sielun. En ihmettele, että kirja sai Finlandiapalkinnon viime syksynä.
Kun aloittelin omaa kirjoitusprojektiani omaksuin ajatuksen, että en lue minkäänlaisia tekstejä etten vaivu synkkyyden syövereihin: "En osaa, en osaa, kaikki on mua parempia!!!" Onneksi kirjoittamisen ohjaaja kannusti lukemaan kaikenlaisia tekstejä ja nyt olenkin lukenut niin paljon, etten ole ennättänyt vähään aikaan oman projektin äärelle. Voi tätä valinnan vaikeutta...
Nyt tabletilla odottaa monta lukematonta ja kuuntelematonta kirjaa.
Siinäkin piilee ongelma: kun kuuntelee, käsissä pitäisi olla joku kudin. Nyt on sukkakoppa taas ääriään myöten täynnä ja sukkalangat kuunnellessa kudottu.

Olen päättänyt, että en osta yhtään kerää sukkalankoja ennenkuin kaikki (lähes-) entiset langat on kudottu pois. Pitäiskö ottaa vaikka koruompelutyö kuuntelukaveriksi?
No miksikö en enää ostele lankoja? Siksi kun olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, että en osta yhtään mitään. Siis olen ostolakossa.
Nyt sen paljastan: talon tyhjennys on nyt käynnissä. Vuodessa tämän pitäisi olla tyhjä -näin minä olen sen tuumannut.
Olenkin jo tyhjennystä aloittanut: poistin korulaatikosta ylimääräiset korut, Vanhan Rouvan -äitini- Nivearasiakin on täynnä koruja. Pikkuhiljaa nurkat tyhjiksi...

On sitä isompiakin kuormia poistettu: peräkärry oli taas kattoa myöten täynnä kaatopaikkatavaraa ja pari kuormaa on samaa reissua odottamassa. Näin aluksi. Näiden korupoistojen lisäksi.

 Tulevaa ennakoiden on huoneitten oltava siistejä nurkkia myöten. Aloitin sen työ/bloggaushuoneestani. Tyhjensin hyllyköt ja poistin niistä osan. Revin tapetit alas seiniltä.

Uudelleentapetoinnin  sain tehdä ihan yksin, puoliso- herra Kukkaro kävi Pekka Puupää-elokuvan välissä antamassa miehekkäitä tapetoimisneuvojaan. "Tosta puuttuu liisteriä, tossa on liikaa..." Liisteri piti levittää suoraan seinälle. Perinteinen tapettivuodalle sively kelpaa minulle paremmin. Muistan sen seuraavalla tapetoimiskerralla. Tai sitä ei pitäisi eteeni enää tulla, mutisin niin itsekseni siinä  kiipeillessäni tapettivuodat käsissäni korkealle jakkaralle.
Aamun valjetessa jalat maitohapoilla kurkistin varovasti ovesta: tapetit ovat vieläkin seinällä- jippii...

 Työpöytäasetelmani kaipasi muutosta ja siihen tarvitsin varaston kätköistä pöytälevyn. Halusin siitä valkoisen. "Se täytyy ensin hioa kunnolla ja vasta sitten sen voi maalata, mää voin virittää hiomakoneen sulle valmiiksi."

Niinhän siinä taas kävi, että minä sain roikotella tekeviä käsiäni tyhjänpanttina kun virittäjä oli hionut koko pöydän sopivan karheaksi maalin alle.
Maalauksen sain tehdä ihan itse, tosin neuvoilla höystettynä. Pikkujakkarakin sai uuden maalin pintaansa.

Yläkaappeja inventoidessani löysin pari käyttämätöntä maalipurkkia ja niillä sain tuunattua kasvihuoneeseen ikivanhan kukkapöydän ja ruostuneen puutarhan apupöydän. Ennen:

Nyt:

Kukkapöytään tulee vielä uudet tasot. Kasvihuoneessa kasvatan tasoilla ainakin kylmänarat basilikat.

On tässä työn lomassa virkistäytymisiäkin ollut: muutama kokous eri puolilla maakuntaa on virkistänyt ajatuksia ja paras kaikista oli yhdistyksen sokkomatka.

Sen päämäärä oli Kristiinankaupunki, Närpiö ja Kaskinen. Aivan hurmaava retki, vain Kaskisissa olen käynyt joskus menneisyydessä.

Lounaspaikka; suosittelen!!!

 Päätän tämän maratonraporttini tähän ja palautan makumuiston Lind`s Kökin herkkuun: kurkku- ja mämmijäätelöön kahvikupposen parina.