maanantai 13. toukokuuta 2019

VIIKKOJEN VARRELTA JA NYT SAA OLLA VIIMEINEN KERTA!


Eilisen äitienpäivä/Morokirppis-blogini innostamana tuli tarve päästää Teidätkin tietämään miksi kirjoittelussani oli melkein kuukauden hiljaiselo. En tosin ole mitenkään varma kiinnostaako se ketään, mutta teen nyt kuitenkin jonkinlaisen tilityksen, ettei synny epäilyksiä, että olen kokonaan juuttunut soffanurkkaan.
Niin oli kyllä käydä kun innostuin kuuntelemaan muutamaa äänikirjaa sukankudin hyppysissä.
Tommi Kinnusen "Pintin" aikana purin isoäidinneliö-puseroni 


ja tuunasin siitä torkkupeiton. Kopassa pyörineen ylimäärälangan sain kulutettua viimeistä pätkää myöten. Torkkupeitosta tuli 150x150.


Kuunteluinnostus ei loppunut ja kutimet kilkkasivat kun eläydyin Olli Jalosen "Taivaanpalloon". Jo ensimmäiseltä sivulta jäin kuuntelukoukkuun vaikka aihe oli minulle täysin outo: se kertoi pienen pojan ajatuksin ja "suulla" elämästä St.Helenan saarella 1600-luvulla. Lukijaa kiittelen, hän antoi tekstille sielun. En ihmettele, että kirja sai Finlandiapalkinnon viime syksynä.
Kun aloittelin omaa kirjoitusprojektiani omaksuin ajatuksen, että en lue minkäänlaisia tekstejä etten vaivu synkkyyden syövereihin: "En osaa, en osaa, kaikki on mua parempia!!!" Onneksi kirjoittamisen ohjaaja kannusti lukemaan kaikenlaisia tekstejä ja nyt olenkin lukenut niin paljon, etten ole ennättänyt vähään aikaan oman projektin äärelle. Voi tätä valinnan vaikeutta...
Nyt tabletilla odottaa monta lukematonta ja kuuntelematonta kirjaa.
Siinäkin piilee ongelma: kun kuuntelee, käsissä pitäisi olla joku kudin. Nyt on sukkakoppa taas ääriään myöten täynnä ja sukkalangat kuunnellessa kudottu.


Olen päättänyt, että en osta yhtään kerää sukkalankoja ennenkuin kaikki (lähes-) entiset langat on kudottu pois. Pitäiskö ottaa vaikka koruompelutyö kuuntelukaveriksi?
No miksikö en enää ostele lankoja? Siksi kun olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, että en osta yhtään mitään. Siis olen ostolakossa.
Nyt sen paljastan: talon tyhjennys on nyt käynnissä. Vuodessa tämän pitäisi olla tyhjä -näin minä olen sen tuumannut.
Olenkin jo tyhjennystä aloittanut: poistin korulaatikosta ylimääräiset korut, Vanhan Rouvan -äitini- Nivearasiakin on täynnä koruja. Pikkuhiljaa nurkat tyhjiksi...


On sitä isompiakin kuormia poistettu: peräkärry oli taas kattoa myöten täynnä kaatopaikkatavaraa ja pari kuormaa on samaa reissua odottamassa. Näin aluksi. Näiden korupoistojen lisäksi.

 Tulevaa ennakoiden on huoneitten oltava siistejä nurkkia myöten. Aloitin sen työ/bloggaushuoneestani. Tyhjensin hyllyköt ja poistin niistä osan. Revin tapetit alas seiniltä.


Uudelleentapetoinnin  sain tehdä ihan yksin, puoliso- herra Kukkaro kävi Pekka Puupää-elokuvan välissä antamassa miehekkäitä tapetoimisneuvojaan. "Tosta puuttuu liisteriä, tossa on liikaa..." Liisteri piti levittää suoraan seinälle. Perinteinen tapettivuodalle sively kelpaa minulle paremmin. Muistan sen seuraavalla tapetoimiskerralla. Tai sitä ei pitäisi eteeni enää tulla, mutisin niin itsekseni siinä  kiipeillessäni tapettivuodat käsissäni korkealle jakkaralle.
Aamun valjetessa jalat maitohapoilla kurkistin varovasti ovesta: tapetit ovat vieläkin seinällä- jippii...


 Työpöytäasetelmani kaipasi muutosta ja siihen tarvitsin varaston kätköistä pöytälevyn. Halusin siitä valkoisen. "Se täytyy ensin hioa kunnolla ja vasta sitten sen voi maalata, mää voin virittää hiomakoneen sulle valmiiksi."


Niinhän siinä taas kävi, että minä sain roikotella tekeviä käsiäni tyhjänpanttina kun virittäjä oli hionut koko pöydän sopivan karheaksi maalin alle.
Maalauksen sain tehdä ihan itse, tosin neuvoilla höystettynä. Pikkujakkarakin sai uuden maalin pintaansa.


Yläkaappeja inventoidessani löysin pari käyttämätöntä maalipurkkia ja niillä sain tuunattua kasvihuoneeseen ikivanhan kukkapöydän ja ruostuneen puutarhan apupöydän. Ennen:


Nyt:

Kukkapöytään tulee vielä uudet tasot. Kasvihuoneessa kasvatan tasoilla ainakin kylmänarat basilikat.


On tässä työn lomassa virkistäytymisiäkin ollut: muutama kokous eri puolilla maakuntaa on virkistänyt ajatuksia ja paras kaikista oli yhdistyksen sokkomatka.


Sen päämäärä oli Kristiinankaupunki, Närpiö ja Kaskinen. Aivan hurmaava retki, vain Kaskisissa olen käynyt joskus menneisyydessä.

Lounaspaikka; suosittelen!!!


 Päätän tämän maratonraporttini tähän ja palautan makumuiston Lind`s Kökin herkkuun: kurkku- ja mämmijäätelöön kahvikupposen parina.


9 kommenttia:

  1. Jotenkin tiesin Tarja, ettet sinä ole siellä peukaloitasi pyöritellyt.
    Paljon olet ennättänyt tehdä ja monessa olet ollut mukana.
    Tuo ison talon tyhjentäminen vuodessa on kunnianhimoinen tavooite, mutta uskon, että se sinunlaiseltasi tarmonpesältä onnistuu.
    Minä kun en ole noin aikaansaapa, olen lukenut nuo mainiot kirjat paperisina (ei tarvitse tehdä samalla mitään). Tykkäsin kummastakin.
    Miellyttävää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä hyvä Kirsti pelottele, että tyhjentämisessä olisi ISO työ vuoden projektina...enemmän se meillä menee tuonne henkiselle puolelle ainakin jos herra Kukkaroa seuraa. Sekin on vielä ratkaisematta jääkö Ylöjärvi kotikunnaksi vai viekö Tampere voiton (-siis minun kantani...)

      Poista
  2. Paljon on touhuttu,nuo äänikirjat jotenkin mietityttää..joskus kirjastosta lainasin,ei ollu minun korvaan kaikuva ,palautus nopea!
    Iso urakka,mutta jos keran päättää niin päätös pitää:))
    itse olen varastoa tyhjentänyt ,paljolla tavaralla (kankailla) käyttö takaraja ,,,ja jos ei kiinostus herää...niin kaatopaikalle.Meiän isonkirkon kierrätyskeskus ei ota kankaita/vaatteita eläin taloudesta.no se on heiltä pois.kaikki ....
    Mielen kiinnolla seuraan kumpi vie voiton Ylöjärvi/Tampere?...mutta on tuota aikaa funtsia??
    Asia kypsyy ...pikku hiljaa...
    Mukavaa ja touhukasta viikkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjat joko toimivat tai sitten ei. Niin on käynyt minullakin joidenkin kirjojen kanssa. Olen ollut kangashamstraaja, tänä vuonna en ole ostanut yhtään metriä uusia kankaita. Säilytän kankaat ja langat tiiviissä laatikoissa eli ovat hajuttomia ja puhtaita. Tampereen ja Ylöjärven uudisrakennusten väliä on vain muutama kilometri joten ystäväpiiri säilyisi. Hyvää viikkoa Sinullekin, Liisa!

      Poista
  3. Onhan siinä urakkaa kyllä. Onhan teitä useampi talontyhjentäjäkin. Nuo kukkahyllyt ovat kyllä hienoja, miten maalilla saakin hyvin ehostettua.
    Vuosi sitten tyhjensin taloa minäkin, tulee ihan huono olo kun satun vahingossa viime vuotisia valokuvia katsomaan.
    On kyllä tosi ettei oikein suju äänikirjojen kuuntelu ilman käsityötä.
    Onpa sitten mielenkiintoinen valinta teillä tiedossa :) kumpaanko paikkaan asetutte tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutto on ollut harkinnassa jo useita kertoja. Päätös on puolisolle niin vaikea, että valmista ei ole tullut. Onneksi on lähes vuosi aikaa talon myynnillä. Kaikki äänikirjat eivät anna hyvää lukuelämystä, lukijalla on iso merkitys. Tampere (Tesoman elinkaarikortteli) vetää minua puoleensa...

      Poista
  4. Talossa on kyllä tyhjentämistä ja kuten totesit, enemmän se käy mielelle kuin kropalle. Olen joskus todennut, että meidän talon tyhjentämistä varten tarvittaisiin kaksi siirtolavaa kaatopaikalle vietäväksi. Nuoret eivät halua kotiinsa ylimääräistä tavaraa.
    Arvostan sitä, että teet remontti- ja muita töitä itse. Kyllä nainenkin osaa, kunhan haluaa. Ukkokultani on niin hämäläinen, että hänen työpanostaan odotellessa olen itse saanut projektit valmiiksi.
    Taivaanpallo on minusta hieno romaani. Nautin sitä lukiessani. Kyllä muiden kirjoja lukemalla oppii myös lisää kirjoittamisesta. En usko, että olet turhaan käyttänyt aikaa lukemiseen oman tekstin tuottamisen sijaan. Samoin minulla pitää olla kutimet käsissä, kun jotain kuuntelen. Eikä pitänyt lisää lankaakaan ostaa, mutta kun aina mukamas jotain väriä tarvitsee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, juuri se tärkein väri pääsi loppumaan... Onneksemme emme ole olleet tavaroiden hamstraajia, siitä huolimatta sitä kampetta nurkkiin kertyy 40:ssä vuodessa. Kyllä se tästä...

      Poista
  5. Huomasin, että sinulla on samanlainen ristiriitainen tilanne kirjoittamisen harrastuksen kanssa kuin minulla. Lukea pitäisi paljon ja sitten ei oikein ehdi kirjoittaa ... tai päinvastoin. Eikä synny hyvää tekstiä ... voih, ja mieli tekisi jo osata.
    Tsemppiä talon tyhjennykseen. Ties mitä sieltä löytyy. Ihania muistoja.

    VastaaPoista