lauantai 28. joulukuuta 2019

JUHLAPÄIVÄ 50 VUOTTA SITTEN JA TÄNÄÄN

Lauantaina, 27.12.1969 Tapaninpäivän jälkeen   Kalevan kirkon kappelissa sanoimme -kun meiltä erikseen kysyttiin että tahdommeko - ja kumpikin vastasi "TAHDON".


           Meidät vihki nuori pappi Sakari Suutala ja antoi muistoksi valkoisen vihkiraamatun.


 Ensitapaaminen mahdollisen tulevan puolison kanssa oli 1968 Tapaninpäivän illansuussa niinkin romanttisessa paikassa kuin Kalevan Puistotiellä Tampereella. Kotini oli läheisessä korttelissa ja olimme ystäväni Eijan kanssa lyhyellä iltakävelyllä.
Viereemme pysähtyi  Tapaninajelua varten vuokrattu kuplavolkkari ja repsikanpuoleisesta ikkunasta huikkasi nuori mies: "Iltaa, mihin matka?" Molemmat nuorukaiset nousivat autosta ja jatkoimme jutustelua pimenevässä illassa. Houkuttelusta huolimatta emme Eija-ystäväni kanssa halunneet autokyytiin vaan yllätin itseni ja kutsuin uudet tuttavuudet kotiini iltakahville. Kotona odotti velipoika joka oli värvätty 5-vuotiaan poikani kaitsijaksi kävelymme ajaksi.
Nuoret miehet osoittautuivat asiallisiksi vieraiksi ja pian tehtiinkin uudet treffit paremmalle ajalle.
Siitä se seurustelumme hiljakseen kehittyi. Kesäiltana Sorsapuiston penkillä ison jalavan alla vastasin  kysymykseen yhteiselämän jakamisesta saman peiton ja katon alla: "Kyllä." Kihlat pujotettiin nimettömiin 20.6 1969.
Seurusteluvuoden aikana hankin harjoittelujaksolla valmiudet uuteen ammattiin Ylisen keskuslaitoksella. Tuleva puoliso korjaili konttoreissa sihteerien vikaantuneita kirjoituskoneita.
Syksyn aikana hakeuduin hoitajakouluun ja sainkin opiskelupaikan.
Olen aina tehnyt käsitöitä ja keksin hääpäivää odotellessa tehdä itse tulevan hääpukuni. Virkkasin sitä aina työmatkoilla ja ruokatauoilla. Minkäänlaista mallia ei pukuuni ollut, langaksi olin valinnut hyvin kestävän ja keinokuituisen vaaleanpunaisen langan. Siihen aikaan oli muodikasta morsiamen pukeutua housuasuun. Niinpä minäkin kutoa hurautin koneella mekkoni alle pitkät housut. Päähineeksi virkkasin pienistä kukista baskerin, mutta se ei istunut päähäni kun kampaaja oli tupeerannut hiukseni liian mahtaviksi.
Sulhasen hääasuksi kelpasi vain vähäisessä käytössä ollut kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu rippipuku ja puikkokärkiset rippikengät.
Hääpäiväksi oli saatu sopimaan joulunjälkeinen lauantai.
Häävieraina oli perheenjäseniämme ja muutama ystävä. Kakku leikattiin kotonani.
Häävalssi käytiin tanssimassa hotelli Viktoriassa.
       
                          
                                                                 50 vuotta myöhemmin


                                                               Tervetuloa, ystävät!


                                                         Onko jakaus suorassa?


                            Nyt 50 vuotta myöhemmin jakaus on vaihtunut toiselle puolelle päätä.


                                Kumpi ehtii polkaista kengänkannan ensimmäisenä lattiaan?


50 vuotta myöhemmin olemme vielä yhteisen kakun äärellä


Ensimmäiseen yhteiseen kotiin muutettiin kesällä 1970, viikkoa ennen lapsen syntymää. Puoliso toi kapioinaan paksun silkkitäkin, pari tyynyä ja lakanat. Minulla oli hankittuna valkoinen pyöreä pöytä, neljä pinnatuolia ja laverisänky. Uuteen kotiin teetettiin puusepällä tarvittavat huonekalut. Matot kudotettiin Ylisen työpajan kutomossa. Kaikki oli uutta ja kiiltävää.
Hoitajan ammattiin valmistuin saman vuoden lopulla ja vakituisen virankin sain heti.

Elämä nuorenaparina alkoi sujua juohevasti. Poikia esikoiseni lisäksi syntyi harvakseltaan, yhteensä perheessä oli neljä poikaa harrastuksineen.
Työsuhdeasunto kävi ahtaaksi ja muutaman vuoden kuluttua rakensimme oman kodin perheellemme.


Oma koti pihapiirineen on ollut tarpeellinen tukikohta vuosien ajan kun neljä poikaa sai yhteensä tusinan perillisiä ja lomapaikasi vakiintui Mummila.


Vuodet ovat kohdelleet meitä hyvin, tarkoitan henkisesti eikä terveydentiloissakaan ole ollut rasitteita. Puoliso menetti yhden työpaikan, mutta ei jäänyt sitä suremaan vaan opiskeli uuden ammatin ja pysyi väkisin työelämässä melkein seitsemänkymppiseksi. Oma työeläkkeeni alkoi tulla pankkitililleni jo 2005.

Kuluneen viidenkymmenen vuoden aikana maailmassa on tapahtunut monenlaista kehitystä. Me äidit olemme saaneet käydä työssä ja lapsillamme on ollut turvattu päivähoito ja koulunkäynti. Pitkän avioliiton aikana on tullut -minullekin- elämänsuunnan valinnan mahdollisuuksia. Kun niitä on tullut syvällisesti mietittyä ja pohdittua mitä uusi elämä entiseen verrattuna toisi parempaa, olen aina todennut: ei mitään. Näin on hyvä! Joskus hiukan tylsää, mutta turvallista. Tämä sopii minulle. arki-ihmiselle. Eikä tuo puoliso- herra Kukkarokaan ole äänekkäitä valitusvirsiä liittomme tilasta veisannut.

Tänään olemme viettäneet pienen  50- vuoden takaisen ystäväjoukon kanssa kultahääpäiväämme paikallisessa, vasta entisöidyssä Vanhan Räikän tiloissa. Pitkäaikaisin  ystävämme juhlassa oli ystäväni Eija -juuri hän, joka oli kanssani kun tapasin tulevan puolisoni.
Halusin hiukan hassutella mennyttä muistellen ja virkkasin itselleni samanlaisen häämekon joka oli ylläni 50-vuotta sitten. Lankana on utuinen vaaleanpunainen mohairlanka, eli nyt se saa tuoda pehmeyttä loppuelämään. Taas virkkasin tähtiä syksyilloin ja samalla kävin mielessäni läpi näitä kuluneita avioliittovuosia.
Ylisen Kauppapuutarhalta tilasin 50 samanlaista pikkuruusua joita oli ensimmäisessäkin hääkimpussani. Tarjoilut järjesti Hiltun Tiltu Vanhan Räikän kahvilasta.
Sivupöydälle asetin vihkiraamatun ja valokuva-albumin liittomme alkuvuosilta. Muuna rekvisiittana oli samat kahvikupit kuin vihkitilaisuudessakin 50 vuotta sitten.


        Häämuistojen valssia  Olavi Virran laulamana pyörähdimme muutaman kierroksen.


                                                             "Olet nuori,
                                                               ja minä rakastan vain Sinua.
                                                             Vanhenet,
                                                             ja minä rakastan Sinua
                                                             Olet vanha
                                                            ja vain minä rakastan Sinua"
                                                          (Veikko Polameri)
                                              
                                                          Runo ystävien kortista.

                                  Kiitos rakas perhe ja ystävät mukavasta päivästä!



15 kommenttia:

  1. Tämäpä oli aivan ihana tositarina! PALJON ONNEA! Ihana juhlapäivän uudistus entisen tapaan! Ei löydy sanoja! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emilie! Onneksi uusi hääpukukin pysyi suunnilleen ehjänä koko päivän...

      Poista
  2. Kaunis tarina!'
    Paljon ONNEA!! JA PALJON YHTEISIÄ VUOSIA LISÄÄ,
    hyvin suunniteltu hääpäivä ...50 vuoden jälkeen ,
    Onnellinen hääpari,
    Lämpöiset halaukset!!!

    VastaaPoista
  3. Sydämelliset onittelut teille! Hieno tosi kertomus!

    VastaaPoista
  4. Onnea teille vieläkin yhteiseloon! Sitä näyttää jo olleenkin, kun jälkikasvu on kertautunut runsain mitoin :)
    Hieno elämänmakuinen kirjoitus. Ennen -ja nyt -kuvat oli ihanasti kohdistettu. Pukukin samaa tyyliä. Onnea!

    VastaaPoista
  5. Uusi hääjuhlapukuni oli tarkoitettu verestämään hyviä muistoja, hiukan "persoonallinen" se oli minunikäiselleni, mutta itselleni sen tekemiseen kiteytyi menneet muistojen vuodet. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Tätä oli liikuttava lukea.
    Hienoa, ettei aika ole ollut teille armoton.
    Kuvista näkee, että aikaa on kulunut, mutta että 50 vuotta! Uskomatonta!
    Sinä olet ollut aina kaunis.
    Upea idea tuo samanlainen hääpuku.
    Oikein paljon onnea kultahääpäivän johdosta!
    Ja mahtavaa vuotta 2020!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänsä muistaminen on joskus "liikuttavaa" ja sen kuluminen hämmästyttävää. Itse pidän muistamista tärkeänä, tietää että on... Kiitos onnentoivotuksista!
      Hyvää uutta vuotta 2020 myös Sinulle ja perheellesi.

      Poista
  7. Hieno rakkaustarina ja nuori pappi joka teidät vihki oli minun riippuvallani silloin hän toimi Urjalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se jatkuu vieläkin...En ole kuullut missä Sakari Suutala on ollut myöhemmin virassa.

      Poista
  8. Virhe tuli tekstiin. Tarkoitin rippipappini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, puhelin on kummallinen kun se antaa käyttöömme aivan "uutta suomea"

      Poista