lauantai 7. joulukuuta 2019

NUIJAN VAIHTO JA HYMYJÄ MENNEILTÄ VUOSILTA


Olen sellainen ihminen, joka en  koskaan, tai ainakin hyvin harvoin,  hymyile leveästi tai naura ääneen. Sopivassa tilanteessa kyllä saatan tirskahtaa ja naurahtaa, mutta vatsanväänteitä en nauramalla ole hankkinut. Entinen työkaveri nauroi minun "nauramistani"  kun yhteisen hilpeän hetken kohdatessani hytkyin hiljaa kun toiset hohottivat iloaan ääneen. Joku naurukurssi menneisyydessä on minut saanut oikein ääninauramaan.
Miksi nyt tällainen postaus?
Viikolla oli yhteisöni pikkujoulu,  siellä pidettiin  nykyaikainen pikalääkärin vastaanotto, laulettiin niitä joululauluja jotka olemme oppineet pitkästi yli puoli vuosisataa sitten kansakoulun laulutunnilla, syötiin ja juotiin hyvin.


Yhdistyksessämme toimii aktiivisesti Luovan Toiminnan ryhmä.
Esityksensä lopuksi se sai niin raikuvat ablodit, että yleisö sai kiitokseksi kolmenkertaiset kumarrukset.


 Perinteen mukaan siellä juhlatunnelmissa oli oiva tilaisuus vahdinvaihtoon. Väistyvä puheenjohtaja piti siirtymäpuheenvuoronsa ja kasvavan kauhun vallassa odotin omaa vuoroani mikrofonin ääreen.
Olin kirjoittanut ja harjoitellut puhettani jopa ääninauhurin ja sekunttikellon avulla. Olin kysynyt ohjeita puheenpidolle ja sain neuvon: "Kirjoita puhe ja unohda se kotiin!" Puheelle tuli mittaa viisi ja puoli minuuttia. Näin se alkoi:
 "Hyvät ystävät, hyvä pikkujouluväki!
 Olen pitänyt ensimmäisen puheeni 70 vuotta sitten. Amerikkaan 20-luvulla lähtenyt äidinäitini            Mami tuli ensimmäiselle käynnilleen Suomeen joulukuussa 1949. Mami puhui enää hoono soomi   ja puhe oli enimmäkseen fingelskaa, joka tarttui minun lapsenkorvaani. Kun Mami oli palannut Kanadaan, aloin harrastaa kielilläpuhumista. Kiipesin keittiön puulaatikon päälle ja päivästä päivään posotin fingelskaa nuoremmille sisaruksilleni.
Toivottavasti tänään puheeni on muuta kuin fingelskaa.
Toisen mieleeni jääneen puheeni olen pitänyt kun kansakoulusta siirryttiin jatko-opintoihin. Minulle oli annettu tehtäväksi kirjoittaa ja pitää jäähyväispuhe entiselle koulullemme. Astuin puhujapönttöön, kohotin toisen käteni laajassa kaaressa ja puheeni alkoi:" Oi, Sinä mahtava Kalevan koulu..."
Toivottavasti tänään en esiinny yhtä mahtipontisena.
jne jne"

Viiteen minuuttiin mahtui myös lyhyt esittely itsestäni ja tulevan hallituksen jäsenten esittely ja tehtävät.
Polvet pikkuisen tärisivät, mutta en sitten kuitenkaan jännittänyt.


Samaan aikaan puoliso -herra Kukkaro nappaili kuvia ja kun niitä selailin kamerasta löysin kuvista oudon ja harvinaisen kuvan: minä hymyilen leveästi!!!


 Näin olen hymyillyt 1950. Kaulassani on Amerikan Mamin käynnillään minulle antama guttaperkkakaulakoru.


Tällainen oli hymyni yksivuotiaana 1947


Meidän toinen berninpaimenkoira oli nimeltään Hymy.


Ja tämä kolmas bernimme on Jymy, että suu pysyy sopivasti supussa kun nimeä mainitsee.


Hyvää jouluajan odotusta!

13 kommenttia:

  1. Hienostihan sinä hymyilet. Ainakin sinä nostatat postauksillasi minulle hymyn, toisinaan ihan kunnon naurut. Kiitos niistä.
    Joiltakin ihmisiltä puheen pitäminen sujuu leikiten. Minä olen aina puheenpitotilanteissa jäykkänä ja unohdan puolet etukäteen suunnitelluista lauseista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puheenpito on enemmistölle "vieraslaji", tavallinen höpinä sujuu kaikilta. Sekin on hyvä perimä, että osaa katsella ja tulkita maailmanmenoa kevyemmillä kannanotoilla.
      Kiitos taas kannustuksesta...

      Poista
  2. Aivan upeita hymyjä! Ja kiitos paljon myös näistä hymyhuulitarinoistasi, Anneli. Suomessa ei ole ennen ollut suotavaa ääneen nauraa, ei varsinkaan tyttöjen, joten siinä mielessä olet onnistunut hienosti. Mutta sisäistä huumorinkukkaansa ei saa hiljaiseksi, vaikka kuinka yrittäis, sen näkee näistä sinunkin jutuistasi. Kiva, että jaat näitä meille muillekin.
    Hyvää joulunodotusaikaa sinullekin, ja tietysti myös suloiselle Jymylle ja HerraKukkarolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis edustanko ihan oikeasti historian naiskuvaa??!!! Oli pakottava tarve julkaista hymykuvia, niin harvinaisia ne albumissani ovat. Jäävätpähän muistoksi jälkipolville.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Sesse! Hyvät ystävät saavat hymyn huulille!

      Poista
  4. Mikä siinä puheen pitämisessä oikein jännittääkin?
    Kylläpä sinulla on kauniita hymyjä.
    Olet upean näköinen nainen.
    Tuo karvainen Hymy on komea.
    Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin juuri toimittajaa ja totesin, että kirjoittaa osaavat mutta puhuminen ei oikein "luista". Harva ihminen on puheenpitämisen synnyinlahjakseen saanut. Onneksi kuulun enemmistöön eli harvasanaisten joukkoon. Hymy oli aivan ihana koira!
      Joulun odotusta Teillekin!

      Poista
  5. Jymy sai perinnöksi melkein samanlaisen nimen edeltäjältään Hymyltä.
    Hyviä joulunajan touhupäiviä Sinullekin.

    VastaaPoista
  6. Kaunis hymy,Onnellisen ja tyytyväisen tytön hymy!
    Jymykin on suloinen!
    Mukavaa joulun odotusta!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Liisa! Olin "pakotettu" julkaisemaan hymykuvat, niin harvoin on oma hymyni valokuviin ikuistettu. Vaikka kuvan julkaisinkun, ei minua kadulla tunnisteta.
      Hyvää Joulunajan odotusta kaikkine touhuineen Sinullekin ja perheellesi.

      Poista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista