sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

LUOVAA ALULLEPANOA

Päivää, sen on jo maaliskuu! Jo kesäteloilleen asetetut lumikolat oli otettava talviliikunnan apuvälineiksi. Illan sinisessä hetkessä jollakulla pääsi luominen vauhtiin.


Minun luovuuteni oli karata ikkunasta hankien kimallukseen, mutta olin tiukka ja pidin tuumat sisälläni. (Ja itseni tiukasti kiinni pyörivässä tuolissani, josta kerran pyllähdin melkein nenälleni kun kurkottelin lyijykynänpätkää lattialta.)

Helmikuu  meni alullepanon valmistelussa ja hiukan muussakin. Onneksi tuli ystävä käymään mukanaan pussukallinen lankoja.
"Virkkaisitko minulle jakun?"
"Minäkö? En ole sellaisessa erikoisen hyvä! Onko kiire?"
"Helmikuun 9 pvä tarvitsisin, pidän yksinlaulukonsertin."
"OO"
Ystävä täyttää 80. Ensimmäinen yksinlaulukonsertti... esiintymisasu, olin mennä mykäksi, mutta sanoin: " Teen Sinulle jakun!"
Päivää ennen H-hetkeä kiikutin nutun naapuriin.


Tämä tärkeä aasinsilta kuului nyt julkaista kun ystävä teki "esikoisensa" hyvinkin varttuneella iällä ja tuki omaakin tavoitettani saada esikoinen ulos tulevan vuoden aikana.
Olen kysellyt ammatti-ihmisiltä neuvoja  jos haluan että kädessäni on SE tiettynä päivänä. Että se onnistuisi oli alullepanopäivän tapahduttava mitä pikimmin.

SE sai alkunsa 22.2.2020.

Alkua pitemmälle en sillä kertaa päässyt kun totesin, että alku on liian pitkä, kuusi sivua, eikä päähenkilöstä ollut tietoakaan. Tai oli, Amurin hellahuoneen hetekalla oli alkuhenkilöt viettäneet keväisen yön.

" Mää sitä luentaa jouduin kuuntelemaan enkä oikein mitään ymmärtäny, aluksi kuuntelin ihan kiinnostuneena mutta kun sitä jatku ja jatku niin mää käänsin selkäni ja otin torkut."


"On se kamalaa, jos mää oon ainoo kuuntelija, ja tätä kai jatkuu koko odotusajan eli 9 kuukautta."



Jymy on paras kuuntelija, saattaa olla itse muuta mieltä. Puolisolle -herra Kukkarolle rohkenin antaa luettavaksi ensimmäiset sivut. Yli 50:n yhdessäolovuoden aikana tämä oli ihka ensimmäinen kerta kun hän lukee tekstejäni. Blogistani hän ei tiedä mitään...
Kun olin saanut kaikki alkuasetelmat fonttivalintoineen ja asetuksineen tehtyä aloin "suorittaa". Kolmatta tuntia näpyttelin keskisormilla tekstiä ja sain tehtyä kuusi sivua. Kun tuoliltani nousin, oli minulla hillitön  jano. Ja nälkä. Kuinkahan tässä käy jos aina kuuden sivun jälkeen jääkaapin ovi käy
ja pään kovalevyn tyhjentyminen paperille vaatii monenlaisia herkkuja täydentyäkseen uudelleen.
Taidan olla yhdeksän kuukauden jälkeen aikamoinen pyllerö pyörivällä tuolillani...

Välillä olen mietiskellyt ankarastikin SEN sisältöä ja käänteitä kutimien äärellä. Olin ostanut aivan tympeätä lankaa ja että sain ne mahdollisimman nopeasti pois kopastani kudoin niistä helmikuun aikana vimmalla sukkia ja tumppuja.



Tavallista arkielämääkin on tässä saatu vietettyä. Teinipojat lomailevat peräkammarissa talvilomillaan.
Tänään oli taas pöydäntäysi nuorukaisia kun jääkärikin oli lomalla.

"Mää tuon Sulle tän Isännän tyynyn, että voit välillä levätä!"



14 kommenttia:

  1. Tuo jakku on aivan ihana! Kirjoittaminen taitaa olla alkuun aina hankalaa, vaan sitten kun se lähtee liikkeelle niin johan alkaa soljumaan:) Jymy on varmasti maailman paras kuuntelija♥ Mukavaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin että osasin, tekoaikaa oli viikko ja siitäkin meni yksi viikonloppu kirjoitusryhmässä. Ystävän konsertti oli upea siis ensikonsertti melkein 80-vuotiaana!! Siinä minullekin kannustetta. Aurinkoista maaliskuuta Sinulle!

      Poista
  2. Huomenta Australiasta.��‍♀️ mukava kuulla, että olet päässyt alkuun. Kiinnostaa heti, minkälaisen palautteen sait mieheltäsi. Anna mennä vaan, kun on into päällä. Välikäsityöt virkistävät aivoja ellei niistä tule sijaistoimintaa, jolla siirrät varsinaista tehtävääsi. Minulle käy usein juuri niin. Työtä, työtä ja hyviä perslihaksia. Raitis ilma ja reippailu kauniissa luonnossa auttavat, kun työ ei liiku mihinkään.��❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut matkakertomuksiasi. Se yhteinen viimetapaamisemme minut sai kunnolla vauhtiin.Tässä vaiheessa olen toiveikas ellen juutu tuohon pitkään prologiin.

      Poista
  3. Sitä odotellessa onkin tullut hienoja tuotoksia muitakin! Ei nuo langat niin tympeältä vaikuta.
    Kyllähän sitä määrätyn istumisen jälkeen pitääkin liikkua, pienikin liikunta (vaikka jääkaapille) tekee hyvää.
    Jotenkin vähän yllätyin tuosta lumen määrästä, mitä nyt saatiin. Mutta parempi nyt kuin juhannuksena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tympeä lanka oli laadutonta eikä juossut puikoilla juoheasti. Joskus sitä haksahtaa halpakaupan tuotteisiin, ei pitäisi jos haluaa tehdä kunnollista jälkeä. Nyt on kiva luminen maalaismaisema ikkunan edessä.

      Poista
  4. Upea jakku, turhaan epäröit ottaa työn vastaan.
    Minusta sinulla on kirjoittamisen ja käsillä tekemisen lahja, olisi synti olla hyödyntämättä niitä.
    Mitä miehesi tuumasi lukemastaan?
    Muista huilata kirjoitustouhun välissä, vaikka et malttaisikaan.
    Ihana Jymy.
    Hyvää maaliskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkoiltako kommentoit? Toinen kommentoijani Pikeaarnio on juuri nyt Australiassa.
      Puolison neutraali arvio:"Ihan hyvä." Ei ehkä rohjennut muuta sanoa...

      Poista
  5. Onneksi Jymy huolehtii että lepäät välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen ON uuvuttavaa, nyt sen tulin huomaamaan.

      Poista
  6. Luomisen tuska taitaa olla vaikein ylitettävä. Ainakin olet selättänyt sen valkean paperin syndrooman. Jokaisella kirjailijalla lienee oma tekniikkansa ja taktiikkansa. Ehkä sinun taktiikkasi on tankata ruokaa ja juomaa aina kuuden liuskan jälkeen. Sinulla on paras mahdollinen muusa, kun voit tukeutua Jymyn tyytyväiseen arvosteluun. Tsemppiä, kyllä siitä valmista tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi opin kerrasta, että ei nälkäisenä kannata alkaa "luomaan". Juotavaa on kyllä varattava vierelle. "Luominen" uuvuttaa totaalisesti ellei ymmärrä juoda. Aivotkin siitä tykkää!

      Poista
  7. Todella kauniin jakun teit. Kyllä se kirjoittaminen on aika haastavaa, joskus sujuu ja joskus ei. Romaanin kirjoittaminen on tietysti ihan oma lukunsa. Mutta kyllä se itselle paljon antaa, vaikka kirjoittaisi vain pöytälaatikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko jakun teon pyyntö oli yllätys ja aikaakin oli vain reilu viikko! En epäröinyt kun käyttäjän tarve oli niin hämmästyttävä, ensikonsertti melkein 80-vuotiaana! Omakustannetta tavoittelen. Jos saan siitä mieleiseni laitan Sinulle "arvostelukappaleen" kun päähenkilö on nimeltään Anneli ja mehän olemmekin jo tuttuja:)

      Poista