Kummastakin pitäisi saada näkyvää tulosta elokuun lopulla - syyskuun alussa.
Kuinkahan tässä käy?
Molemmat - SE - ja tomaatintaimi ovat omaa nimeä vailla. Arvoitus on elokuuhun asti minkälaista satoa nimetön taimi antaa ja mikä SEN nimeksi kehkeytyy.
Kirjoittamattomia sivuja on monta. Alkua on muutaman kappaleen verran ja viimeinen luku on kirjoitettu, sen ajattelin unettomana yösydämenä ja aamulla sen kiireesti naputtelin koneelle.
Unettomina öinä olisi hyvää aikaa kirjoittaa, mutta siinä on pari ongelmaa: jos keikun monta kertaa yössä sängyn ja muun huushollin välissä, saatan saada siirron kokonaan toiseen huoneeseen. Toinen jota häiritsee poikkeaminen rutiineista on koirani Jymy. Sen mielestä yöllä pitää kaikkien nukkua eikä istua koneen ääressä.
Ajatukset ja tekemiset tahtovat harhailla siellä ja täällä. Jotakin tietoa kalastaessa olen päätynyt sukututkimuksen syövereihin ja kun sinne on joutunut ei sieltä helposti pääsekään pois moneen päivään. SEN Päähenkilöiden elämänkaaren täytettä olen sukututkimuksen ja -selvityksen kauttaa yrittänyt etsiä. Ihan helppoa se ei näköjään ole, mutta jotakin sieltä aina jää tallennettavaksi. Ne tiedot täydentävät Päähenkilön kertomuksia, niitä jotka olen saanut talletettua ääninauhoille.
Onneksi, nyt ne tuntuvat aarteilta, vaikka ovat satunnnaisia, lyhyitä tilannekuvauksia ja sattumalta nauhalle talletettuja. Niistä kuitenkin olen poiminut avainsanoja ikäänkuin lähdeaineistona.
Kirjoittajia tukevia ohjeita - tunnen ne jopa määräyksinä - on oikeastaan yksi: kirjoita! Tee sitä joka päivä samaan aikaan, mieluummin aamulla. Minun tyyliini ei aamukirjoittaminen sovi, aamupäivisin on usein muuta toimintaa, näin keväällä puutarhatöitä ja talvikautena sosiaalisten kontaktien tapaamisia. Nyt karenssaikana olisi aikaa aamulla ja illalla, mutta... On tunnustettava, että sielunelämä on päässyt vähän lamaantumaan kun on tullut seurattua kotimaan ja maailman muuttunutta ilmapiiriä jo liian kanssa. Siitä tunnelmasta poispääsyä olen yrittänyt erilaisten lukukokemusten kautta, ja olenkin siinä alkanut onnistua, tosin oman SEN sivuun jääminen harmittaa.
Nyt olen taas ottanut itseäni ylikasvaneista niskavilloista kiinni ja syventynyt SEN sisällön täyttämiseen. Jos minua kirjoituttaa keskiyöllä, teen sen. Jymykin saa päivystää vieressäni jos haluaa ja puoliso -herra Kukkaro saa opetella nukkumaan yksin.
Taimella ovat, mutta kun saa isomman ruukun ja uutta multaa, niin nopeasti kasvaa. Se ja tuo taimikin :)))
VastaaPoistaLuomisen tuskaa, on joku muukin kirjailija kertonut olevan välillä.
Tuo onneton pikkutaimi kuvaa alkuunlähdön vaikeutta ja hiukan SEN nykytilaakin.
Poista