sunnuntai 10. toukokuuta 2020

ÄIDIT JA TYTTÄRET


HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ 2020!

Äitienpäivän lounasnuorisovieraita odotellessa  mietiskelin millaisia äitejä ovat oman sukuni naiset olleet. 
 Imatralla 1924 otetussa kuvassa ovat sattumalta kaikki elämäni tärkeimmät naiset ja äidit totisina välittämässä jälkipolville tunteitaan.
Kuvan ylärivillä äidinisäni Erkki Halonen, sisarensa Helmi ja äidinäitini Hilja Halonen.
Keskellä äitini isänisä Paavo ja isänäiti Edla.
Edessä äitini sisar Irma, täti Aino ja äitini Irja. Irja oli pyöriskellyt paikallaan ja mamma Edla oli juuri ennen salaman laukaisua tarttunut Irjaa niskavilloista kiinni:"Oo nyt hetki paikallais!"
Yksi tärkeä täti  - Ilmi - kuvasta puuttuu. Nämä kolme naimatonta ja lapsetonta tätiä, äidinisän siskoja, kuuluivat lapsuudenperheemme elämään kuolemaansa asti.


Sisarukset Irma ja Irja jäivät äidittömiksi kun oma äiti Hilja päätti aloittaa uuden elämä ilman perhettään Amerikassa. Äidinäiti Ida Luukkonen heidät kasvatti aikuisiksi Jääsken Hiirenmyllyn tilalla.
Sodan aikana sisarukset tulivat itse äideiksi. Pienet lapset pääsivät huolehtiviin perheisiin pois sotatoimialueilta.
Rauhan tultua sisarukset perustivat uudet perheet.
Tampereella Aleksanterin kirkon puistossa kesällä 1946. Irma-täti ja serkkupoika Ahti, äitini Irja ja minä 6 kk:n ikäisenä.
Samassa puistossa Irja- äiti ja ainoa sisareni Leena 1954. Velipoikia meillä on kolme.


Tampereen Sorsapuistossa 1964  ensimmäinen kesäni  äitinä, olin vielä 17-vuotias. Pojalla on nyrpeä ilme kun taisi pöksyt puristaa. Olin ommellut niistä "istuvat". Esikoisella on kolme veljeä.

Äitiyttä olen pohtinut sukuni perimää selvitellessäni. Isäni puolelta äitiys näyttää olevan sekä hallitsevaa että suojelevaa ja hvvin pehmeää.
Isäni isä Kalle Myttynen oli vanhempiensa ainoa ja hyvin suojeltu lapsi, veli oli kuollut vauvaikäisenä.
Isäni äiti Ester Myttynen oli suuresta ja hyväntuulisesta perheestä ja sai Kallen kanssa kolme lasta, Lahjan, Onnin ja Helmin. Perheemme asui isovanhempien - Kallen ja Esterin kanssa molempien kuolemaan asti, Äiti Ester oli Onnille tuki ja turva.
Perhekuva vuodelta 1925. Kuvassa mummi Ester, tätini Helmi, Kalle-ukki, Onni-isäni, Lahja-tätini ja vasta leskeksi jäänyt Anna-äiti Myttynen (os, Tervo)


Minkälainen äiti minä olen ollut nämä 57 vuotta neljälle pojalleni? En osaa sanoa, mutta äitiys on ollut tärkeintä elämässäni.


Ps. Lounasmurekkeelle kävi köpelösti: se meni parempiin suihin kun pääkokin silmä vältti. Onneksi kaapista löytyi vararuokaa nuorisolle. Kakku onneksi säästyi.


"Anteeks`Emäntä, kun sitä mureketta maistoin, se oli niin hyvää että nuolin astiankin. Hyvää äitienpäivää rakas Emäntäni!"


11 kommenttia:

  1. Nuo vanhat valokuvat ovat hienoja, ja vielä arvokkaita. Herkullinen kakku, ovatko mustikoita vai viinimarjoja päällä.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat kuvat ovat aarteitani, katselen niitä usein ja mietin kuvien ihmisten elämänkaaria. Kakun päällä on oman kasvuston Zilga-rypäleitä. Yllätyin kuinka hyvin ja maukkaina ne olivat pakasteina säilyneet.

      Poista
  2. Kakku säästyi ja päivästä tuli oikein hyvä! Samoin Sinulle hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja muistoja! Kiva kun on tuollaisia kuva aarteita vielä tallella! Kakku näyttää niin herkulliselta! Leppoisaa äitienpäivä iltaa😊💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat kertovat yllättävän paljon kun niitä syvällisemmin katsoo. Kakku oli h y v ä ä
      Hyvää iltaa Sinullekin Päde!

      Poista
  4. Ihania sukumuistoja. Hienoa kun tuollaiset valokuvat ovat säilyneet. Niiden myötä muistotkin säilyvät. Mukavaa äitienpäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ovat siksikin tärkeitä kun olen tavannut heistö melkein jokaisen. Hyvää iltaa Sinullekin, Anneli-kaima!

      Poista
  5. Onnellinen sinä, kun yhteydet sukuun ovat säilyneet ja on upeita kuvia tallella muistojen lisäksi.
    Miten nuorena oletkaan tullut äidiksi.
    Hyvää mureketta ei kertakaikkiaan voi vastustaa, Jymykin sen tietää.
    Mukavaa toukokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen! Nyt on suuri suru sydämessä kun samaan aikaan kun julkaisin tämän blogini, menehtyi ainoa sisareni Leena kavalaan sairauteen Ruotsissa. Saattamaan ei päästä.

      Poista
  6. Minua on aina kiehtoneet vanhat kuvat ja tarinat niiden myötä. Suku on tärkeä asia, samaten sukujuuret. Mukavaa kuluvaa viikkoa sinulle.❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittajapiirissä korostetaan "katsomaan" kuvista muutakin kuin sen minkä näkee. Kuvista saakin kiehtovia kertomuksia.

      Poista