SATTUMAA?

Olen innostunut keräämään kaikenlaista tietoa sukuni vaiheista. Nyt kiinnostukseni kohteeksi on noussut sukulaisteni "sosioekonominen" selviytyminen ja työhistoria. Yksi selvittämisen lähde on perukirjat. Isäni perheen eli Myttysten perukirjat olen saanut Tampereen kaupunginarkistosta. Viime viikolla tilasin perukirjat äitini eli Halosten jäljiltä. Tänään sain niistä yhden, eli isotätini Helmin jälkeenjääneet asiakirjat. Nekin sain Tampereen kaupunginarkistosta.
Ei sitä maallista omaisuutta paljoa jäänyt naimattomaksi jääneeltä entiseltä kunnalliskodin karjakolta.
Jakajia oli neljä elossaolevaa sisarusta, yksi heistä äitini isä Erkki.

En tiedä kuinka tuo jako todellisuudessa meni, mutta äitini sai tätinsä huonekalut ja vaatteet. Jäämistön mustaa lammasturkkia käytin monta talvea kunnes se kovettui koppuraksi ja mureni käyttökelvottomaksi. Mustasta silkkimekosta kavensin itselleni juhlamekon. Tavaraperuja on vieläkin kodissani ja käytössä.
Minulla ei ollut muistissa isotädin tarkkaa kuolinaikaa, vuoden muistin kun siitä ilmoitettiin minulle työpaikalleni. Papereista selvisi, että se oli 20.5.1965. Tänäänkin on 20.5!! 55 vuotta siitä on nyt.

Kun tilailin näitä perukirjoja hain samalla tietoa Messukylän kunnalliskodista, siitä johon nuori Hilja Halonen oli vuosisadan 1900 alkupuolella tullut karjakoksi. Löysin historiikin kunnalliskodin alueesta ja yhdessä 30-luvulla otetussa kuvassa oli kuin olikin isotäti Helminkin kuva. Töiden loputtua Helmi jäi asumaan kunnalliskodille. Siellä  sisarusteni kanssa vierailimme sunnuntaisin.

Kuvassa kunnalliskodin asukkaita kesäisenä päivänä 50-luvun lopulla.Täti Helmi on kuvassa keskellä valkoinen huivi päässään. Tämä joukko on iältään n 70-vuotiaita, samanikäisiä kuin minä nyt!! Huom. melkein kaikilla iki-ihanat Reinot jaloissaan ja muistorikkkaat esiliinat nenäliinataskuineen arkihameen suojana. Päähän solmittu liina suojasi hiuksia likaantumasta ja piti pään lämpimänä.

Tällä hetkellä entisessä Messukylän kunnalliskodin rakennuksessa on Tampereen kaupungin erilaisille taiteilijoille annettu toimintatila. Vieressä on Pappilanpuiston ikäihmisten "kampus".
Lähellä on Linnainmaan kauppakeskukset.
50-luvulla sellaisena toimi kauppa-auto. Isotäti Helmillä on kädessään käsilaukku jota minä kannoin mukanani 80-luvulle asti, silloin se rapistui käyttökelvottomaksi.

Kun koulut päättyivät, kävimme tädin luona näyttämässä todistuksiamme.  Isotäti Helmillä on valkoinen esiliina, Leena-siskolla ja minulla äidin ompelemat keltaiset nailonmekot ja pikkuveli Markulla tyylikäs haalariasu.

Tähän liitän suuren suru-uutisen: ainoa sisareni Leena menehtyi vaikeaan sairauteen kotonaan Södertäljessä 13.5.2020 72-vuotiaana.