NYT TÄMÄ MUMMI HUILII

Näissä tunnelmissa taas kuten monena edellisenäkin kesänä. (Taulu on velipojan maalaama)
Lomalaiset ovat palanneet koteihinsa. Toukokuun lopulla aloittivat teinipojat  ja kotiutuivat omiensa pariin viime viikolla.
Muistoiksi jäi virkistäviä elämyksiä vaatteiden monenlaisista tuunauksista ja suvun vaiheitten jatkokertomuksen muodossa ujuttaminen nuorten mieleen.
Keskiviikkona saatettiin suvun nuorimmat serkukset ratsuineen junan kyytiin ja kohti kotikontujaan.

Lauantaina tytöt tulivat perhejuhliin ja jäivät juhlien jälkeen muutaman päivän lomalle. Majapaikkana oli taas leikkimökki. Pappa oli virittänyt sinne lämmityksen ja valot. Yömyöhään siellä näytti pöytälamppu palavan.
Ajankuluksi käytiin oman kylän, Räikänpuiston, kepparirataan tutustumassa.
"Älä luovuta, älä luovuta!" kannusti toinen kun toiselta oli puhti loppua pitkän radan esteiden edessä

Iltapuhteet vietettiin rannalla Kuuselassa kun oman pihan uima-allas myytiin keväällä.

Viime lauantaina oli meillä pienet kekkerit pihapiirissä. Yksi pojistamme on hänkin jo päässyt miehen ikään eli puoli vuosisataa on elämää takana. Silloinkin, 50 vuotta sitten, oli lauantai.

Vaikka juhlimme vain oman lähipiirin kesken, meitä oli paikalla kaksi tusinaa ruokailijaa. Olin päättänyt mielessäni, että kaikki tehdään siten kuin on aina aikaisemminkin kesäjuhlissamme tehty eli rento meininki ilman pönötyksiä tai turhia jännitteitä, siitä se hyvä mieli syntyy. 

Viralliset puheet kuitenkin pidettiin ja ne todettiin asiaankuuluviksi ja riittäviksi.

Näin järjestettiin päivän meny: puoliso- herra Kukkaro savusti pari lohta ja kraavasi kolmannen. Uunissa paistui naapurin luomulehmän kilon paistista kasa lihapullia. Uusia perunoita keitettiin iso kattilallinen. Päivän sankari valmisti paistifileet ja miniän kanssa tehtiin muut höysteet. Kolme voileipäkakkua sain näperreltyä kun niitä nuorisojoukot ovat pyytäneet. Kaksi isoa täytekakkua oli kahvin seurana. Kakut oli täytetty viimekesän oman Sinikka-puun luumuhillolla ja pakastetuilla oman sadon viinirypäleillä. Louhisaaren juomaa tein kymmenen litraa. 

Keskipäivän sade oli meidät yllättää, mutta katoksen alle mahtui pari pöytäryhmää aterioimaan sateen suojassa. 

 Kesähuoneessa viihtyivät serkukset herkkujen parissa

Nämä olivat viimeiset kesäjuhlamme tässä pihapiirissä. .Nuoriso esitti haikeutta kun ovat koko ikänsä täällä saaneet vietää lomiaan. 43 vuotta Katajarinteellä on viihdytty ja nyt on aika siirtyä muille maille.
 
Pientä takapakkia on ilmassa kun talon ensimmäinen ostajaehdokas ei halunnutkaan jatkaa kaupantekoa hyväksymämme tarjouksen jälkeen  Mekin olemme siihen päätökseen syyllisiä kun emme alentaneet hintaa lisää ostajaehdokkaan toiveen mukaan. Tämä nyt on tällaista tämä kiinteistökaupanteko.

Eli myynti jatkuu kilpailuna muutaman saman hintaluokan talon kanssa. 

Nyt on rauha maassa, vieraslakanapyykki pesty ja viikattu kaappiin. Loppukesälle ei kutsuta enää vieraita.
Sopiiko niin?

OSTAKAA-OSTAKAA

Kenelle kelpaisi hyvin hoidettu vähän yli nelikymppinen?

Maaseudun rauha, mutta Tampereellekin pääsee valaistua pyörätietä pitkin jos jaksaa polkea 20 kilometriä. Sama matka on autolla, aikaa menee 20 minuuttia. Kotikylän keskustaan pitää polkea 10 kilometriä ja autolla sinne hurauttaa alle kymmenessä  minuutissa. Bussiin pääsee kun kävelee kotipihasta 250 metriä.

Vasemmalle käännytään kylille, oikealle kyläkaupalle joka on toiminut jo vuodesta 1967.

 Talon ympärillä on Puolen Hehtaarin Metsä -samankokoinen kuin Nalle Puhilla.
Kyläkoulu ja päiväkoti ovat metsän takana, välituntikellon kilkatus kuuluu kotipihaan.

Illan hämyssä voit kuulla oikean "Aasi Ihaan" tervehdyksiä naapurin tallilta.

                                    Kotitie on mutkaton, pimeällä sitä valaisee katuvalot.

                                     Postilaatikolta näkyy maalaismaisema, kuin taulu.

                                           Pihapiirissä voi harrastaa poikamaisia leikkejä.

                                                      - tai yrittää leijua kohti taivaita

                                           -ja uida ympyrää Nalle Puhin kanssa.

Aikuiset voivat leikkiä olevansa viininviljelijöitä; kasvihuoneissa kasvaa ja tuottaa runsaasti satoa neljä viiniköynnöstä.

                                  Tosipuutarhuri kasvattaisi tomaatteja kasvihuoneissa.

                                                               Ja kurkkuja:

 Tai keräisi syksyisin omenoita Huvituksesta, Lobosta, Melbasta, Punaisesta Kanelista sekä Åkerosta ja tekisi niistä talven mehut ja hillot.

Takametsästä  tarkkasilmäinen löytää tatteja ja haperoita, metsämansikoita, vadelmia ja mustikoita. (Jos pitää etanoista niitäkin on...)

 Metsän ja puutarhan antimet voi kokata tarjolle epäesteettisessä mutta toimivassa Makkarabaarissa,

                                    Kesälounaalle katokseen mahtuu jopa puolet suvusta.

                     Väsyneimmät vieraat voi ohjata leikkimökkiin päiväunia katselemaan.

                               Leikkimökin terassilta on kiva katsella pihapiirin hyörinää...

                             Talon terassilla voi nauttia vaikka päiväkaffit hyvässä seurassa.

                            Ja napsia katoksesta kypsyviä viinirypäleitä keksin korvikkeeksi.

 Kesähuoneessa voi aloittaa kesänvieton jo varhain keväällä, tai herkistyä ja syödä jouluaaton illallisen kynttilänvalossa.

Kun on oikein vilu eikä enää ulkotöissä viihdy, voi vetäytyä omiin oloihinsa nelikymppisen lämpöön.
Toisessa peräkammarissa on parisängynpääty itäseinällä ja verhottomasta ikkunasta näkyy aamuauringon säteet puiden rungoilla. Illalla saa nukahtaa kun laskeva aurinko punaa takapihan kuuset.

Toisessa peräkammarissa on hyvät tilat vaikka kahdelle kehvelille koulupöytineen.

Kolmas kammari on keittiön vieressä varaavan takan ja hellan kupeessa. Se on inspiroiva työhuone

 ja leposoffalle voi kömpiä ottamaan makoisat päiväunet.

Neljänteen kammariin voi pedata yövieraille rauhallinen sopen jos oma väki ei huonetta tarvitse.

Keittiössä on hyvä olla oma vahti, jos vaikka kakku palaisi mustiksi.

Aamuteet saa kiehautettua nopeasti (ja herätettyä perheenjäsenet) viheltävällä vesipannulla,  leipälapiolla saa "sen seittemän kakkaraa" ulos uunista. Ja ison joulukinkun.

       Keittiöön mahtuu iso ruokapöytä kun omaa väkeä tai kestittäviä on yli puoli tusinaa.

             Olohuoneessa katsotaan TV:tä isolla kulmasoffalla  ja oleskellaan kuinka halutaan.

Pihapiirin eläimistö: on nähty muutaman pikkukauriin pinkovan pihojen läpi, teppanat etenevät hitaammin, on sammakoita ja sisiliskoja, sekä muutamasta myyrästä havaintoja, oravia, sepelkyyhkyjä, käpytikkoja, mustarastaita, perhosia ja sudenkorentoja, naapurin kirjava kissa ja pihanvaltiaana bernipoika.

Kukkapenkkejä saa ihailla naapurit ja kylänväki, jos kukkapenkit levittäisi yhteen sarkaan ne peittäisivät kaava-alueen koko omakotitontin. http://mummukanjutustelua.blogspot.fi  (puutarhablogini)

Yhteenveto: tämä 1977 meille valmistunut talo pihapiireineen tarjotaan ostettavaksi tätä tarvitsevalle.
Valkoisten tiiliseinien sisällä on 5h+k+tavalliset kylpytilat hetivalmis-kiukaalla, huoneistoala 114 neliötä, lisäksi kesähuone 16 neliötä, kaksi varastoa; toinen n 40 neliötä, auto tai peräkärry mahtuu katon alle + autokatos kahdelle autolle. Pihapiirissä on leikkimökki ja lasinen kasvihuone , uima-allas vetää 13 kuutiota vettä (nyt pahvilaatikossa varastossa).
Öljylämmitys on ja varaava takka.
Taloa on huollettu ja tuunailtu vuosien varrella.
Talossa ei ole maalämpöä, ilmalämpöpumppua, poreallasta tai kylpytynnyriä.
Kunnallinen vesi ja viemäri on.
Naapurit ovat huutoetäisyydellä (kun huutaa tarpeeksi kovaa).

                                No miksi tätä nyt tarjotaan Teille ostettavaksi?

                                                                  Isäntäpari ennen:

                                                                      Nyt:

                                                    Tarvitaanko enemmän selityksiä?