perjantai 17. heinäkuuta 2020

NYT TÄMÄ MUMMI HUILII


Näissä tunnelmissa taas kuten monena edellisenäkin kesänä. (Taulu on velipojan maalaama)
Lomalaiset ovat palanneet koteihinsa. Toukokuun lopulla aloittivat teinipojat  ja kotiutuivat omiensa pariin viime viikolla.
Muistoiksi jäi virkistäviä elämyksiä vaatteiden monenlaisista tuunauksista ja suvun vaiheitten jatkokertomuksen muodossa ujuttaminen nuorten mieleen.
Keskiviikkona saatettiin suvun nuorimmat serkukset ratsuineen junan kyytiin ja kohti kotikontujaan.


Lauantaina tytöt tulivat perhejuhliin ja jäivät juhlien jälkeen muutaman päivän lomalle. Majapaikkana oli taas leikkimökki. Pappa oli virittänyt sinne lämmityksen ja valot. Yömyöhään siellä näytti pöytälamppu palavan.
Ajankuluksi käytiin oman kylän, Räikänpuiston, kepparirataan tutustumassa.
"Älä luovuta, älä luovuta!" kannusti toinen kun toiselta oli puhti loppua pitkän radan esteiden edessä




Iltapuhteet vietettiin rannalla Kuuselassa kun oman pihan uima-allas myytiin keväällä.


Viime lauantaina oli meillä pienet kekkerit pihapiirissä. Yksi pojistamme on hänkin jo päässyt miehen ikään eli puoli vuosisataa on elämää takana. Silloinkin, 50 vuotta sitten, oli lauantai.
Vaikka juhlimme vain oman lähipiirin kesken, meitä oli paikalla kaksi tusinaa ruokailijaa. Olin päättänyt mielessäni, että kaikki tehdään siten kuin on aina aikaisemminkin kesäjuhlissamme tehty eli rento meininki ilman pönötyksiä tai turhia jännitteitä, siitä se hyvä mieli syntyy. 
Viralliset puheet kuitenkin pidettiin ja ne todettiin asiaankuuluviksi ja riittäviksi.
Näin järjestettiin päivän meny: puoliso- herra Kukkaro savusti pari lohta ja kraavasi kolmannen. Uunissa paistui naapurin luomulehmän kilon paistista kasa lihapullia. Uusia perunoita keitettiin iso kattilallinen. Päivän sankari valmisti paistifileet ja miniän kanssa tehtiin muut höysteet. Kolme voileipäkakkua sain näperreltyä kun niitä nuorisojoukot ovat pyytäneet. Kaksi isoa täytekakkua oli kahvin seurana. Kakut oli täytetty viimekesän oman Sinikka-puun luumuhillolla ja pakastetuilla oman sadon viinirypäleillä. Louhisaaren juomaa tein kymmenen litraa. 
Keskipäivän sade oli meidät yllättää, mutta katoksen alle mahtui pari pöytäryhmää aterioimaan sateen suojassa. 


 Kesähuoneessa viihtyivät serkukset herkkujen parissa


Nämä olivat viimeiset kesäjuhlamme tässä pihapiirissä. .Nuoriso esitti haikeutta kun ovat koko ikänsä täällä saaneet vietää lomiaan. 43 vuotta Katajarinteellä on viihdytty ja nyt on aika siirtyä muille maille.
 
Pientä takapakkia on ilmassa kun talon ensimmäinen ostajaehdokas ei halunnutkaan jatkaa kaupantekoa hyväksymämme tarjouksen jälkeen  Mekin olemme siihen päätökseen syyllisiä kun emme alentaneet hintaa lisää ostajaehdokkaan toiveen mukaan. Tämä nyt on tällaista tämä kiinteistökaupanteko.
Eli myynti jatkuu kilpailuna muutaman saman hintaluokan talon kanssa. 

Nyt on rauha maassa, vieraslakanapyykki pesty ja viikattu kaappiin. Loppukesälle ei kutsuta enää vieraita.
Sopiiko niin?

9 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja niin mukavaa kesäfiilistä! Siellä kyllä viihtyy niin pienet kuin isotkin:) Harmi tuo kaupanteko vaan kaikenlaista taitaa sattua kiinteistökaupat kun on kyseessä! Kyllä sopiva ostaja varmasti löytyy! Aurinkoista ja ihanaa kesäpäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä oli kesämme kohokohta. Melkein koko perhe oli paikalla ja muistelemassa menneitä kesäpäiviä.

      Poista
  2. Onpa hienonmakuista elämää teillä ollut. On kyllä vuosia vierähtänyt että paikat on tutuiksi tulleet.
    Onnea vaan kaupanteon jatkumiseenkin, harmi kun meni eka sivu suun. Mutta sellasta se on. Tärkeää että sattuu oikea ostaja ja oikea talo kohtaamaan.
    Mukavaa kesänjatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupanteko jatkuu, tällä viikolla on käynyt kolme ryhmää. Ei masennuta. Kesä jatkuu puutarhan sadon keräilyllä.

      Poista
  3. Kotiinne ja pihapiiriinne on kertynyt paljon hienoja hetkiä, joita jälkikasvu muistelee lopun ikäänsä mielellään.
    Toivottavasti kaikille osapuolille sopiva hinta löytyy ja talo saa uudet omistajat.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikien lasten reaktiot tuntuivat sydämenpohjassa. Uudessa kodissa on vierashuone joten yökyläilyt voivat jatkua. Tällä viikolla on käynyt kolme ryhmää näytöillä. Viikonloppuni kuluu puutarhan satoa keräämässä, tee sitä samaa Sinäkin!

      Poista
  4. Kuinka nuo meidän lapset ovat jo noin vanhoja, ei voi ymmärtää? Äskenhän ne syntyivät ja nyt jo 50 sinulla, minulla kolmen vuoden kuluttua. Omaa ikäänsä ei tajua tai halua tajuta, mutta muut vanhenee. Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoiseni eli Ari N on kohta eläkeiässä eli täyttää 57! Tämä oli jo toinen pojistani joka pääsi viisikymppisten kerhoon, seuraava pääsee 2024 ja pahnanpohjimmainen 2029. Siis P. on vm 1973?

      Poista
  5. S. on 73, P. on vuosimallia 74.

    VastaaPoista