perjantai 18. joulukuuta 2020

TUTKINTOTODISTUS, SIITÄ ON 50 VUOTTA

 "Seuraava Ylisen keskuslaitoksessa järjestettävä vajaamielishoitajakurssi alkaa vuoden 1970 alussa. Kurssi kestää 52 viikkoa, teoriaopetusta on kolme kuukautta ja loput käytännön harjoittelua vajaamielislaitoksessa, mielisairaalassa, tavallisessa sairaalassa, päivähuoltolassa ja lastenkodissa.

-------

Vajaamielishoitajan palkka on A 12, nykyisin  n 800 mk kuukaudessa. Paikkoja on tällä hetkellä hyvin saatavissa, koska uusia laitoksia laajennetaan jatkuvasti

                VMH-kurssin johtaja"


Tammikuun 7 päivänä 1970 aloitin vajaamielishoitajakurssin Ylöjärven Ylisellä. Vuosi kului nopeasti eri opetuspaikoissa. Minulla oli kesällä kahden kuukauden keskeytys kun kävin saamassa Toisen Poikani. Tenttejä kävin suorittamassa äidinmaitorinnat pakottavina. 

Valmistujaisjuhlassa 18.12.1970 sain olla minäkin, vaikka todistukseni sain vasta helmikuussa. Valmistujaisjuhla ja joulun valmistelu sattuivat samoille päiville. Puoliso oli ennen juhlapaikalle tuloaan hakenut Kauppahallista joulukinkun. Se oli jätettävä juhlasalin eteiseen kalossien viereen. Juhlista oli kiire valokuvattavaksi ja kinkku narulla köytetyssä paketissa kävelimme pitkän matkan pakkasessa valokuvaamoon. Sen ajan muotia oli kohentaa omaa kampausta hiuslisäkkeen avulla. Minulla on hienoiset kosteudessa kihartuvat hiukset ja ajattelin olla tyylikäs valokuvassa kun laitan pikkuperuukin hilkan alle.

Sain viran heti kun tutkintotodistus oli annettu. Ensimmäinen työpaikkani  oli ikääntyneiden osastolla. Heidät oli siirretty uuteen kotiinsa vanhainkodeista kun Ylisen vajaamielislaitos oli aloittanut toimintansa ja uudenaikaset solurakennukset olivat valmistuneet 60-luvun loppupuolella..

Työvuodet Ylisellä kuluivat nopeasti, kaksi lyhyttä äitiyslomaa  pidin 1974 ja 1979. Puoliso työskenteli muutamaan otteeseen maailmalla ja kotimaassa kaukana kotoa, joten tein silloin osa-aika- tai päivätyötä.

Yövuorot eivät olleet vastenmielisiä ja jaksoin hyvin valvoa. Joskus oli kutsuttava lääkäri tai päivystävä sairaanhoitaja tarkistamaan kriittistä tilannetta.


Hoitotyön ja perheen ohessa työyhteisön asiat ja ammattiliitonkin toiminta oli kiinnostava lisä arkeen.


.Työvuosieni aikana sain olla monenlaisten asukkaiden kumppanina ja avustamassa päivien sujumisessa. Työtovereista perheineen tuli läheisiä ja monet suhteet toimivat tänäkin päivänä uusien yhteisten toimien parissa.

Viimeisinä työvuosinani olin muutaman kerran osa-aikaisena tai vuorotteluvapaalla. Viimeinen vuorotteluvapaavuosi alkoi 1.1.2004, edellisen vuoden aikana syntyi poikien perheisiin kolme pilttiä ja halusin antaa apuani heille. 

Eläkepäiville pääsin 1.2 2005. KEVA maksaa eläkkeeni ja eilen kuuluin siihen 400000 eläkkeensaajan joukkoon joka sai etukäteen tammikuun eläkkeen. Hmm.

Tutkintonimikkeeni - vajaamielishoitaja - on poistettu, samoin välillä käytössä ollut kehitýsvammaistenhoitaja, nykyään käytössä taitaa olla vain lähihoitaja.

Näinä aikoina moni ihminen joutuu tai haluaa vaihtaa ammattia. Minä olin tyytyväinen ammatinvalintaani, työmuistoja muistelen vieläkin hyvällä mielellä.

Korulaatikossani on muutama prenikka työvuosieni ajalta. Kunnioitan niitä.

Ylisen keskuslaitosta ei enää ole, sen rakennukset kauniissa Näsijärven nimenkärjessä ovat tyhjillään. 

Toiminnat on siirretty Nokian Pitkäniemeen. Hyviä vointeja sinne tutuille asukkaille ja entisille työtovereille!




12 kommenttia:

  1. Olipa mukavaia muisteloita! Niin kaunis hoitaja valmistui, vau. Työvuosiin on mahtunut paljon tapahtumia ja hoidettavia.
    Minä valmistuin apuhoitajaksi v.-1978, ja peruspalkka taisi olla vielä samansuuruinen silloinkin.
    Joskus olen kuljeskellut ensimmäisen työpaikkani seurakunnan hautausmaalla, niin on paljon tuttuja nimiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työelämässä olisi paljon muisteltavaa, muuta nyt oli aiheena vain tutkintotodistuksen "vuosijuhla". Kirjoittajapiirissä olen tehnyt muutaman pikkujutun joistakin tuokioista asukkaiden kanssa ja joskus pidemmän blogikirjoituksen työelämän vuosista. Useimmilla on hyviä muistoja näistä meidänkin ihmisläheisitä ammateista.

      Poista
  2. Kivasti kiteytit työhistoriasi perheen kuulumisilla maustettuna yhteen postaukseen. Minäkin kiinnitin huomiota kauniiseen valmistuneeseen. Enpä olisi huomannut peruukkia. Tuohon aikaan tuperaamalla saatiin hiuksiin muhkeutta.
    Hyvä, että vajaamielishoitaja ja muut vastaavat nimikkeet on poistettu. Itse kukin meistä on välillä "vajaamielinen", eikä siihen kaivata alentavia titteleitä.
    Olet tehnyt hienon työuran arvokkaan työn parissa. Kävin tänään viemässä pienet paketit isän hoivakodin hoitajille ja äidin kotihoitajille. Ja siirsin äidin Keva-eläkkeen talteen toiselle tilille tammikuuta varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilielle vastasinkin kirjoituksen aiheesta. Koko työhistorian (34 vuotta) kirjoittaminen yhdessä blogitekstissä... Työn aikana olisi ollut mahdollisuus kouluttautua erityisopettajaksi, sairaanhoitajaksi, virikeohjaajaksi tms. Meillä oli paljon erilaista työpaikkakoulutusta syventää hoitotyön uudistuneita vaatimuksia.

      Poista
  3. Olipa mukava lukea tätä postaustasi. Sinulla on ollut kiinnostava työura. PS. Minäkin sain Kevan tammikuun eläkkeen jo nyt. Ihanaa joulun odotusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaima! Ammattini oli aika harvinainen ja tuntematonkin valmistumiseni aikaan. Vielä 50-60 ja 70-luvullakin nämä avuttomat lapset ja aikuiset suljettiin hoitolaitoksiin kauaksi asutuskeskuksista. Onnellista elämää uudessa kotikaupungissasi!

      Poista
  4. Minä valmistuin ensimmäiseltä kehitysvammaistenhoitajakurssilta, kaikkineen niitä alkoikin vain kolme tai neljä.
    Ylinen oli jo nuorena haaveitteni työpaikka. Kouluikäisenä olin parina kesänä hoitamassa hoitajien lapsia. Mummuni ei ymmärtänyt ollenkaan, että sekin työ oli vuorotyötä kuten vanhemmilla oli. Hän lupasi maksaa palkan minulle, ettei tarvitse illallakin olla töissä.
    Mutta pidin jo silloin epäsäännöllisistä työajoista.
    Kun opiskelut alkoivat, oli vaikea sopeutua viisi aamuvuoroa, kaksi vapaata -rytmiin. Ja öiden rauha oli mukavaa.
    Ylisellä olin töissä 27 vuotta, sen jälkeen kehitysvammaisten kanssa säätiöllä töissä seitsemän vuotta.
    Kohta tulee neljä vuotta täyteen eläkkeellä oloa ja yhtä paljon siellä ja täällä. keikkatyövuosia. Kohta voisi jo jäädä tosissaan eläkkeelle.

    Olen usein miettinyt, että elämä ja tapahtumat Yliseltä pitäisi saada kansien väliin, vielä kun muistajia ja kertojia on. Onhan monesta mielisairaalastakin kirjoitettu opuksia.

    Oliko vanhemmissa hoitajissa myös tylsämielistenhoitajia? Muistan kuulleeni tällaista.
    Ilona P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Ilona, vastasin Sinulle s-postiin, en tiedä tuliko perille. Minun kurssini oli kolmas. Kaikille ei epäsäännöllinen periodityö sovi, se vaatii perheeltäkin enemmän sopeutumista kuin päivätyö. Muisteluiden kirjoittamisen alastamme on oltava hyvin varovaista, kun meitä vieläkin sitoo vaitiolovelvollisuus. Kyllä tylsämielisistä puhuttiin vielä 70-luvulla. Onneksi ei enää. Joulurauhaa Sinulle ja perheellesi! Moikkaile jos kohtaamme kylän raitilla:)

      Poista
  5. Olet kaunis nainen, nuorena, keski-ikäisenä ja nyt.
    Mukava muistelu merkkipäivän kunniaksi. Kiitos!
    Tämä on samalla kappale suomalaista historiaa.
    Oikein hyvää joulunaikaa Tarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti! Peili näyttää nykyään ihan toisenlaista kuvaa, siksi on kiva muistella iloisempi-ilmeistä menneisyyttä. Joulurauhaa!

      Poista
  6. Ei vajaamielishoitaja nimikettä ole poistettu. Valmistuin -85 sillä nimikkeellä ja eläkkeeseen on vielä 8 vuotta ja sillä nimikkeellä virallisesti töitä teen loppuun asti. Yleisellä olin töissä 90-luvun alussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Anonyymi, viimeisinä työssäolovuosinani hoitajat olivat saman nimikkeen alla eli hoitajia. Vajaamielishoitaja, sitä nimikettä ei kai kukaan enää käytä, vaikka se oli tutkintonimike. Eläkkeellejäämiseni jälkeen (2005)ko hoitajilta on vaadittu mm lääkekoulutuksen ym päivittämistä. Vajaamielishoitajakurssi, vaikka kesti vain vuoden (edellytti kuuden kuukauden ohjattua harjoittelua) oli hyvä sisällöltään.

      Poista