maanantai 11. tammikuuta 2021

ILVEKSEN KOHTALO

 Keskellä Tamperetta on kuljeskellut viimeviikkoina oikeita tupsukorva-ilveksiä. Niin on kertonut Aamulehti. Tutummat Ilvekset murisevat itsekseen jääkiakkohallllissa kun yleisö puuttuu. Kuulemma pahvipäät ovat yleisön sijaisina peleissä. Kotisohvan ilvekset ovat kääriytyneet Ilves-maskin taakse.

Kerron Teille sadun -tai tarinan - haluatteko sen lukea vai jätätte lukematta, on oma valintanne.

ILVEKSEN KOHTALO, 

OLIPA KERRAN

Eräänä keväisenä päivänä kaukana Tampereen ulkomailla, Teiskon metsässä  käyskenteli vatsa nälästä kurnien nuori ilvesneito. Sammaleen peittämä kivenjärkäle salasi ilvesneidon askeleet keväisiin ajatuksiinsa vaipuneelta mahdolliselta tulevalta isäjänikseltä. Neito kyyristyi, teki kevyen loikkauksen, jänis päästi pienen parkaisun ja vaikeni... Neidon vatsa ei  kurissut eikä jäniksestä ollut enää isäksi.


Samaisen metsän koivikkoisella rinteellä oksanhangassa paistatteli kevätpäivää ilvesnuorukainen. 
"Morsian pitäisi pian löytää, sitä olen ajatellut. Mistä tuo neidon tuoksu tulee? Männiköstäkö?"

                                        "Hei kaunotar, haluatko perustaa perheen kanssani?" 

   "Tuotko muhkean jäniksen jos perustamme oman pesän?" naukaisi vienosti ilvesneito.

 "Riittääkö tämä huomenlahjaksi?"


"Riittää tälle päivälle, oma tupsukorvani."



Kevät koitti, pesäkolo kuhisi elämää, ilvespentujen leikit ja naukumaharjoitukset täyttivät mäntymetsän kallionkolot. Äiti-ilves oli ylpeä perillisistään.


   "Olkaa varovaisia lapset, lähellämme asuu vihollinen, maatilan pystykorva."


    Isäilves varoi koko kesän uutta kohtaamista kipakan pystykorvan kanssa. 

   Mäntymetsään tuli syksy.

   Tilallinen otti haulikon naulakosta ja kutsui koiransa:" Nyt saatte haukkua minulle ilveksen."

   Tilallinen halusi suojella kanojaan ja isäilves  perhettään. Kaksi yhtä vastaan...


Pakkasyön kuulaudessa pääsi haulikosta kimakka pamaus kohti puunoksaa. Isäilveksen pehmeät tassut eivät enää jaksaneet kannattaa haulikon kylmä kuti sydämessä kotipesälle. Isäilves lyyhistyi hangelle kosiokoivun juurelle. Äiti-ilveksestä tuli yhdellä laukauksella yksinhuoltaja.
Isäilves joutui ladon seinälle.


   Tilallisen pirtissä oli vasta kohdattu nuorikko.

  "Riittääkö tämä huomenlahjaksi?"

                                                                       "Ynhh!"

                                                                   Sen pituinen se!

Sadun taulut on maalannut nuorin velipoikani Esa ja hänen luvallaan olen kuvat julkaissut. Osa "Ilveksen kohtalo"-tauluista oli Esan isossa n 100:n taulun näyttelyssä Tampereen Vanhalla kirjastotalolla 1993. Muita mm Saami-aiheisia Esan tauluja on ollut muutamassa näyttelyssä Metsossa ym ja Rovaniemen kaupunginkirjastossa 2013, siitä blogiteksti kesäkuu 2013.

8 kommenttia:

  1. Voi miten upea tarina ja niin hienot kuvat. Kiitos tästä, piti lukea vielä toisenkin kerran. - Mukavia talvisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öljyvärimaalaukset eivät toistu huonosti otetuissa valokuvissa edukseen. Kuvissa on paljon herkullisia yksityiskohtia jotka näkee vain livenä tauluissa. "Tämä tarina on totta!"

      Poista
  2. Veljesi on taiteilija. Kiehtova tarina. Katsoin ja luin sen lähes henkeä pidättäen. Tuli samanlainen tunne kuin penskana kirjojen kuvitetuista eläinsaduista.
    Ihanaa tammikuun jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitukseen antoi innostuksen viime päivinä Tampereella seikkaillut cityilves. Kiitos jatkoista, täällä on lunta -riittävästi...

      Poista
  3. Kiehtova tarina upeiden kuvien kera ☺
    Lumisen kaunista tammikuun jatkoa Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja-Terttu! Nyt on meilläkin lunta, kyllä kelpaa!

      Poista
  4. hienoja kuvia,mutta surullinen tarina.meillekin ilmestyi viikko sitten ilvespariskunta. seurailivat peuranpolkua.pelottaa kissan takia,mutta ensilti toivo että niitä ammutaan vaikka kulkivat käytännöllisesti ison pihamme alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaa, Nimetön, kiitos velipojan puolesta! Nykyään on villieläimet tulleet lähelle sivilisaatiota eli asumuksiamme. Eipä niitä nykyään tarvitse suuremmin pelätä. Hyvää talven jatkoa, seuraile jalanjälkiä, vaikka tupsukorvien...

      Poista