lauantai 20. helmikuuta 2021

SUKUNI SALAISUUKSIA PENKOMASSA

 Sain vinkin mielenkiintoisesta projektista. En malttanut antaa sen hautua yön yli, vaan aloin heti miettimään sen sisältöä. Ensimmäiseksi oli "avattava arkistojen salat". Niiden selaamiseen sain käytettyä puoli yötä. Koirani Jymy oli siitä närkästynyt ja kävi monta kertaa tökkimässä minua kuin sanoakseen:"Nukkumaan siitä!"

 Olen vanhemmassa kirjoitusprojektissani päässyt tiettyyn vaiheeseen, eli kadoksissa olleen henkilön etsimiseen. Pöydälläni on sitä varten valokuva, jota tuijottelen, että saan hänet elämään ja muokattua  juuri oikeanlaisen henkilökuvan. Valokuvan takana on syntymäaika, ja sillä perusteella hain sotilastietoja sota-ajalta. Niitä ei löytynyt, koska henkilö oli syntynyt 1895, eikä sen vuoden syntyneitä enää otettu sotapalvelukseen, eli 44 vuotiasta v 1939. Se haku päättyi siihen. En saanut selville sitäkään, minkä armeijan pukua v 1915 Erkki-ukkini kantaa. Äitini kertoman mukaan hän olisi nuorempana ollut kouluttamassa sotakoiria Saksan armeijalle. Sitäkään tietoa en ole pystynyt Googlesta tms. varmentamaan, eli onko todenperää niistä koulutuskenneleistä.  Juttuja ukkini entisestä urasta olen saanut äitini kertomana kuulla (ja oma mielikuvitukseni on sen saanut projektissani elämään todeksi).


Kirjatekeleessäni päähenkilöt ovat syyskuussa 1945 häämatkalla etsimässä morsiamen eli tulevan äitini isää. "Vein" heidät valtion rautateiden vapaalipulla Kouvolaan, jossa entisten tietojeni, jotka osoittautuivat yhden asiakirjan päivämäärällä vääräksi, piti kadonneen isän asua.

Olin kirjoittanut pitkät löpinät kadonneen löytymisestä ja muista kommelluksista tapaamisen tiimoilta, ja jotka olin sijoittanut Kouvolaan. Nyt joudunkin pyyhkimään koko tarinan taivahan tuuliin ja aloittamaan häämatkan ja etsinnän uudelleen. Nyt on häämatkalaiset laitettavaTampereelta uudelleen junaan ja matkaa on jatkettava Imatralle asti.

Äidinäiti Hilja,  joka oli meille jälkipolville Mami, eli Erkin puoliso lähti ilman perhettään Amerikkaan 1927, ja ne matkustusasiakirjat ja päätyminen Kanadan Sudburyyn ovat vielä minulla selvityksen alla. Kirjeiden ja valokuvien  kertomana saisin Mamistakin jonkinlaisen oman tarinan kehitettyä -aikanaan.

Sitä tulin vain tässä kertomaan, että Suomen Sukututkimusseura on keräämässä sukutarinoita, ja sen innostamana aloin kerätä sopivaa tietoa jonkun sukuni esihenkilön elämänkaaresta. Henkilöitä ja heidän tarinoitaan säilyneiden dokumenttien kautta jälkipolville kerrottavaksi  on useita. 

No, onhan tätä aikaa istua koneen ääressä, kun pandemiarajoitteet estävät lähikontaktit muihin ihmisiin.

Pää vain alkaa olla aika tyhjä... Taidan mennä tekemään lumipainit koirani Jymyn kanssa!


Pysykää terveinä!


4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Vois taas innostua sukututkimukseen, voiskohan.
    Hei tuli mieleen että onkohan tuo sitten armeijan puku? Jos on joku muu virkamies. Ei tainnut silloin olla sotaväkipakkoa vielä noin nuorena. Silloin Suomi oli Venäjää. Mun isä oli syntynyt 1899 eikä vielä päässyt mukaan 1918 kahinoihin, Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, juuri suljin Jääski-sivun ja sieltä sain taas selville senkin asian miksi Erkki-ukilla on tuo puku: 1900-1915-1917 aikana oli vielä Venäjä vallassa ja Kannaksen seudulla oli kova varustautuminen etelästä uhkaavaan sotaan. Niissä touhuissa ukkikin ennen avioitumistaan on saattanut olla.

      Poista
  2. Eikö olekin jännittävää ja aikaa ottavaa puuhaa.
    Puvusta en osaa sanoa mitään, mutta onpa mielenkiintoista.
    Toivon sinulle antoisia hetkiä projektin parissa.
    Mukavaa helmikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itselleni kiukustuneessa tilassa, kun olen ollut huolimaton näiden päivämäärien kanssa, eli jos jonkun asian kirjoittaa tapahtuneeksi väärään aikaan, muuttaa se monta muuta asiaa. Grr!. Heleitä loppuhelmikuun päiviä Sinulle1

      Poista