lauantai 13. maaliskuuta 2021

MUSTAKANTINEN PÄIVÄKIRJA 13.3.1940

 Kalle-ukki Myttysellä oli päiväkirja. Pieni, mustakantinen. Siihen hän on kirjannut vähäisiä asioita ollessaan sotapalveluksessa Tammisuon asemalla. Päiväkirja on aloitettu 6.1.1940, päivänä, jolloin toinen tytär Helmi täytti 20 vuotta. Siitä on muistutus vihkosen ensimmäisellä sivulla. 

Kuvittelen Kalle-ukin istumassa hiljaisen asemarakennuksen keittiössä, kuuntelevan välillä pommikoneiden lähestyvää jylinää, nostavan jalan toisen päälle, kastavan kosmoskynää huultensa välissä ja alkavan kirjoittaa:

    "Tammikuun 6 päivänä 1940. Kello 9 aamulla ampui ryssä tykillä mutta en tiedä mihin kuulat sattuivat. Onnilta sain kirjeen. Minä tänään poltin kynttilöitä ja muistin Helmin syntymäpäivää. Onnea vaan 20 v."

Päiväkirja sisältää päivittäisiä muistiinpanoja pommituksista ja arkisista askareista. Onninkin käynnit asemalla on kirjattu tarkasti ylös. Olen kirjoittanut koko "mustakantisen" puhtaaksi, ja lueskelen niitä tekstejä  silloin tällöin. 

Tänään on 13.3.2021, ja talvisodan päättymisestä on nyt 81 vuotta. Kallen mustakantisessa se päivä on merkitty näin:


    "11.3.1940 nyt aamulla klo 6.00 olen asemavuorossa koko päivän. Tänä aamuna kuulin puhuttavan, että ryssä on pyytänyt Suomea rauhanneuvotteluun Moskovaan ja olisi muka sinne pitänyt mennä Suomalaisen valtuuskunnan. En tiedä onko totta."

13.3.1940 todettiin tämän sodan päättyneen. 

Edellisessä blogikirjoituksessani päivittelin salaperäistä kirjettä, jossa kerrottiin äidin kuolemasta, ja epäilin sen tulleen väärälle Myttyselle. Minä olin väärässä. Kirje oli kuin olikin osoitettu Kalle Myttyselle ja siinä oli tieto Kallen äidin Anna Kaisa Myttysen os Tervo kuolemasta 18.12.1939. Tämän tiedon sain selville, kun laitoin kyselyn fb:ssä Suomen Sukututkimusseuran/yhdistyksen  sivulle. Jotkut olivat minua taitavampia ja löysivät sekä Matias Myttysen että Anna Kaisa Myttysen kuolinajat. Itsekin sain ne näkyviin Pielisjärven kuolleitten sivustolta. Seurakuntatiedoista näitä tietoja ei löytynyt. Sain s-postiini seurakunnalta vastaukset ja lisäksi ystävällisen puhelinsoiton, jossa pahoiteltiin tietojen puuttumista. Nyt saan merkitä sukupuuhun myös isoisovanhempieni kuolintiedot. Vielä jäi epäselväksi kuinka siviilihautaukset on hoidettu tuona aikana kun sotatoimet olivat pahimmillaan. Mietin, miksi Anna ei lähtenyt miniä Esterin, Lahjan ja Helmin mukana turvaan Vilppulaan marraskuun lopulla? Oliko hän niin huonokuntoinen, että oli mahdollisesti jossakin hoidettavana, eikä jaksanut lähteä pitkälle junamatkalle? Mitä Kalle mietti asemapaikassaan äitinsä kuolemasta?

Nyt on rauha mielessäni, kun isoisoäiti Annakin on päässyt haudan lepoon.

Minulla on nyt työn alla puhtaaksikirjoittaa kirjeenvaihto Herra Kuvernöörille edellisessä blogissa mainitun maakaupan päätöksistä. Suvun kruununtorppaa Vempelettä on havittelemassa varakas prokuristi, joka alkuperäisten haltijoiden mukaan ei tule maa-alaa itse viljelemään eikä hoitamaan. Mikä on maata raivanneen suvun kohtalo, ei ole vielä minulle asiakirjoista selvinnyt. 

Lukurupeamaa ja -tulkintaa minulla näyttää riittävän. Muutama kymmenen sivua on tulkitsematta, ehkä etenen, ehkä en.

Tämä talvisodan päättymisen 81. muistopäivä näyttää meidän takapihalla harmaalta. 


Hyvää viikonloppua!


8 kommenttia:

  1. Tuollainen vanha päiväkirja on aarre. Erityisesti, kun sen pitäjä on sukulainen.
    Nostan hattua innollesi ja taidoillesi sukututkimuksessa. Veljenvaimolla on loppukuusta syntymäpäivä ja koska hän on usein sanonut ryhtyvänsä tutkimaan omaa sukuaan, ajattelin hankkia hänelle jonkun perusoppaan sukututkimukseen. Törmäsin joka paikassa eioohon ja loppuunmyytyyn, antikvariaatteja myöten. Ilmeisesti sukututkimus on muodikasta puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aarrelaatikko on ehtymätön! Itse kiinnostuin sukuni historiasta sen "sosioekonomisen" aseman selvittelystä eli mistä esi-isät saivat elantonsa. Sukututkimuksen alkuun pääsee vaikka yhdestä syntymäajasta ja sitten onkin loputtomalla tiellä. Kun aloitin kirjoittamista, ostin Marja Myyryläisen "Totta ja Tarua" -kirjan, (kirja menneisyydestä kirjoittavalle) ja josta pääsee hyvin sukututkimuksen juurille. Tällä viikolla kuuntelin Anna Kortelaisen pari TEAMS-luentoa kuinka aloittaa ja tehdä sukutarina. Olet löytänyt oivan lahjaidean kälyllesi!

      Poista
    2. Pitääpä vinkata veljenvaimolle Myyryläisen kirjasta. Kortelaisen luentoja hän kuuntelee usein muutenkin, joten olisikohan tuo sattunut hänen korviinsa. Kysyn sitäkin. Kiitos vinkeistä.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Innostun aina, kun joku pystyy saamaan paperille sukunsa vaiheista ja kykenee näin välittämään arvokasta historiaa myös tuleville polville, kuten isoisovaarisi ja nyt sinä. Hienoa, että sinulla on mustaa valkoisella lähisukusi vaiheista.
    Mukavaa maaliskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää siltä, että jälkipolvissa on herännyt kiinnostusta menneisiin suvun vaiheisiin. Aina asiat eivät ole kovinkaan kiinnostavia, mutta nyt tuo "sosioekonomisen" menneisyyden esiintuominen on houkuttavaa tutkia enemmän. Toinen kiinnostava piirre on, kun nykyinen sukumme on täällä Pirkanmaalla ja vanhan suvun asumukset olivat Pohjois-Karjalassa/Kuhmossa/Lieksassa/Pielisjärvellä/Viipurin Tammisuolla. Tutkiessa tulee maantiedekin meille nuoremmille tutuksi.
      Hyvää viikonloppua, pysykää terveinä!

      Poista
  4. Taas niin mielenkiintoista! Mun isällä oli myös samanlainen mustakantinen vihko, johon hän oli kirjoittanut vuoden 1939 alusta siihen asti kun talvisota syttyi. Sitten kai joutunut jonnekin sotatoimiin ja vihko jäänyt kotiin.
    Selvittelin isän sukulaisia 1890-luvulle asti, siis taaksepäin, mutta 1900-luvun alusta ei silloin vielä löytynyt mitään uudempia digitaalisista kirkonkirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emilie! Nykyään on aika helppoa, vaikkakin aikaa vievää saada selville sukunsa menneisyyttä. Minun mielenkiintoni on, kuinka perheet ovat taloudellisesti pärjänneet kun suurtilallisia eikä akateemisesti koulutettuja ole vanhemmasta polvesta löytynyt, monen esivanhempani asema on ollut loinen tai mäkitupalainen, kisällejä tai mestareita ei vielä ole ilmaantunut.

      Poista