perjantai 4. kesäkuuta 2021

VANHOJA KUNTAVAALEJA MUISTELLESSA, KUVAPARIT ENNEN JA NYT


 Sain talvipakkasella yllättävän ja hämmentävän  puhelinsoiton, joka alkoi jotenkin näin: "Arvaat varmaankin miksi soitan....olet yhdistyksen puheenjohtaja ja näkyvällä paikalla, voisitko jne..."
Kuntavaalien ehdokaskysely oli alkanut, eikä mieleeni ollut missään vaiheessa tullut, että asettuisin ehdokkaaksi, kun tätä ikääkin on ihan omiin tarkoituksiin sopivasti jäljellä.  Ensimmäiselle soittajalle epäröin, kun en ollut vielä saanut lääkäriltä palautetta terveyskäyntini tuloksista. Toinen soitto alkoi samaan tapaan, ja silloin taisin olla hiukan euforisessa tunnetilassa, kun vastasin siltä istumalta: "Suostun!"

 Jäin eläkkeelle 2005, jätin kaikki silloiset luottamustoimeni ja vasta kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen - kun sain kutsun -  aloitin sihteerinä Eläkkeensaajien paikallisessa yhdistyksessä.


 Ensimmäisen kerran suostuin ehdokkaaksi 1984 kunnallisvaaleihin. Olin edellisenä syksynä tullut valituksi ammattiosastoni sihteeriksi ja kysyjät ajattelivat, että saatan olla jo tullut tutuksi nimeksi työpaikallani. Sain silloin tuntemattomaksi ensikertalaiseksi aika mukavasti ääniä, mutta ne eivät riittäneet valtuustopaikalle. Ensimmäinen lautakuntapaikkani oli maaseutulautakunta, jossa jonakin kertana oli käsittelyssä erikoinen pässidirektiivi. Minä, kaupunkikerrostalon ja asfalttipihan kasvatti en maaseutuasioista ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Verotuksen tutkijalautakunnassakin olin jonkun valtuustokauden, samoin sosiaalilautakunnassa ja "tissidirektiivillä" teknisessä lautakunnassa.
Vaalilautakunnissa olin, kun valittiin presidenttiä, kansanedustajia tai EU-edustajia. 
Viimeisen kerran olin itse ehdolla 1996. Puolisollakin oli samaan aikaan pyrkyä vaikuttajaksi, ja saimme ammattilaisen laatimaan meille vaalimainokset monirivisenä ja asiakohtaisena kirjelmänä.  Niitä jaettiin kuntakeskuksen kerrostaloihin ja kylien postilaatikoihin. Kun vaalien tulosta analysoitiin, huomattiin, ettei juuri niiltä alueilta ollut yksikään antanut ääntänsä puolisolle tai minulle. Vaikka oli hyvät kuvat ja tavoitteet! Hmm! 
Tässä lokakuisessa ja viimeisessä vaalimainoskuvassa vuodelta 1996 olen 50-vuotias. Syksyn aikana yövuorossa ollessani kudoin kuvan villapaidan. Olin valinnut liian paksun langan ja puserosta oli tulla sellainen, että sen sisään olisi mahtunut toinenkin. 


Kuvaparina ja vaalimainoksessani on tänä keväänä valmistunut villapaita, se puolestaan on vartalolleni hiukan napakka, ympärysmittani on kasvanut 25 vuoden aikana jonkun verran...
Tämän kuvan on ottanut nykyisellä takapihallamme pojanpoika.


Kun äitini aikoinaan sai kuulla, että olemme molemmat - vävypoika ja tytär - ehdokkaina kuntavaaleissa, oli se hänelle tärkeä asia. Äitini oli Waseliuksen kenkätehtaalla ruiskumaalarina, ja ehti osallistumaan -vaikka oli viiden lapsen yksinhuoltaja -  ammattiosastonsa kokouksiin. 
Kun hän myöhemmin meni Siljan laivoille hyttiemännäksi, alkoi hän tehdä savipatsaita ensin meistä perheenjäsenistä, ja myöhemmin ystävistään. 
Me saimme patsaat oletuksena, että käymme kunnan tärkeissä juhlissa, ja olemustemme tulee vastata arvokkuutta. Patsas-puolisolta on jo salkku näköjään annettu toisiin käsiin.
Yhteenkään kunnan juhlaan emme silloin saaneet kutsuja...


Taiteilija itse 90-vuotiaana Hymy-bernimme tukemana, päässä on Kuressaaresta yhteiseltä matkaltamme ostettu olkihattu.


Sama hattu kuuluu aarteisiini, samoin paras tukijani, koirani Jami.


Tässä nykyisessä kotikaupungissa olemme asuneet 49 vuotta. Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Nyt on isoja asioita tulevien kuntapäättäjien käsiteltävinä. Äänestäjät kyselevät ehdokkailta kantaa mm ratikan tulemiseen naapurikaupunki Tampereelta omalle kylälle tai junaseisakkeen saamista keskelle kaupunkia. Minulla on kummallekin tavoitteelle myönteinen kanta, ratikan meno näkyisi tältä  pihalta ja junaseisake olisi sekin näköetäisyydellä. Isäni ja ukkini olivat konduktöörejä, juna on minulle siksi sekä tunteikas, että luonteva kulkuväline. Omaan käyttöön  junaseisake eikä ratikkalinja kotimaisemissa  ehdi. Tai kuka sen tietää... 
Jos tämä olisi vaalimainos, olisi selvää, että tukisin pontevasti niitä esityksiä ja tavoitteita, jotka vaikuttaisivat nyt ja tulevaisuudessa kaikenikäisten kaupunkilaisten jokapäiväiseen turvalliseen, terveelliseen ja virikkeelliseen elämään.  


 Vaikka olen oman kaupunkini ehdokaslistalla ikähaitarin yläpäässä, se ei minua haittaa, ymmärrän vielä asioiden kulun ja tärkeyden, osaan olla yhteistyökykyinen enkä pienistä menetä hermojani. 
Sekään ei minua masenna jos äänimääräni jää yhden käden sormin luetuksi.

                 Ai mikäkö on ryhmäni jonka puolesta kampanjoin? Ruusu on sen tunnus! 

                 Käyttäkää äänioikeuttanne!

                Hyvää kesää!

6 kommenttia:

  1. Nonniin, mikäs siinä, paljon on ehdokkaita täälläkin. Jokuhan niistä on valittava, jonka numeron piirtää korttiin. Kävin ite maanantaina, kun olin ensin käynyt kampaajalla. Parempi lyhyemmällä tukalla, ettei pitkätukkasta jymäytetä. Hih :D
    Enhän täältä tunne montakaan ehdokasta, joten ihan vaan äänestin kun on periaate äänestää. Tänään ois ollut leipää tarjolla, kun joku ehdokas jakoi kadulla leipiä, mutta kun en osaa valehdella että en ole vielä äänestänyt, niin en saanut leipää :)))) eisemitään
    Toivottelen sulle paljon ääniä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurikaupungissa on paljon ja hyviä ehdokkaita. Olen ollut vain yhden kerran kampanjoimassa, enkä muutenkaan ole flyereitä jakanut (huono kokemus)Kuinkahan tuohon toiveeseesi paljosta äänistä suhtautuisin??? Sunnuntai-ilta sen näyttää... Aurinkoisia päiviä Sinulle!

      Poista
  2. Minusta on hatun noston arvoinen paikka edustaa kuntalaisia ja olla mukana päättämässä yhteisistä asioista. Toivotan sinulle onnea vaaleihin.
    Kävimme Ukkokullan kanssa jo ennakkoon käyttämässä äänioikeuttamme, kuten kaikissa vaaleissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kansalaisvelvollisuus- ja oikeus on asettua ehdokkaaksi jos itsestä tuntuu, että hallitsee asioiden kulun ja osaa hakea tietoa. Itseäni ei suuremmin jännitä, kun epäilen suuresti (jopa toivon), että äänimääräni jää vähäiseksi. Keinutuolissa sukankutimen kanssa on tätäkin kokemusta mukava muistella. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Kivoja kuvia. Oli mukava lukea myös entisajoista.
    Arvostan sitä, että haluat olla edelleen päättämässä kuntalaisten yhteisistä asioista.
    Onnea vaaleihin!
    Tottakai äänestetään, kuten aina.
    Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne muistot ovat niin vanhoja, että niitä voi jo julkaista. Asiat tällä hetkellä ovat haastavia kaikissa kunnissa. Vaalivalvojaiset joudun pitämään yksin, kun puoliso on vaalilautakunnassa. Hyvää viikonloppua teidänkin nurkille!

      Poista