Ja katin viikset, väärin meni! Nysseä kuljetti taas harmaantunut ajuri jonka kanssa suhteeni on mennyt karille jo ensikohtaamisesta kun ei ottanut minua kyytiin kotipysäkiltä. Jouduin silloin hyppäämään seuraavaan täpötäyteen koulubussiin ja vaihtamaan kyytiä kylällä, että pääsen sujuvasti Tampereelle. Ja kukas se sitä Nysseä ajoikaan? No sama harmaapää joka ei ollut ottanut minua hetkeä aikaisemmin matkaansa!
Torstaiaamuisin kuljen tällä Nyssellä, ja joudun maksamaan poikkeusmatkan kortillani. Tänä aamuna lukulaite ei minun kohdallani toiminut vaan otti täyden hinnan, neljä ja puoli euroa kun olisin päässyt kahdella eurolla. Kuljettaja huuteli perääni niin että bussi kaikui: "Pitää painaa A-B!" Hoin vain että ok, ok kun virheen huomasin ja viittasin kintaalla taakseni katsomatta. Seuraavalla pysäkillä oli samanlainen tapaus, kone otti väärän hinnan, nyt ajuri nousi tuolistaan ja korjasi näytön. Eli kone temppuili enkä minä.
Harvoin eteeni sattuu henkilö jonka kanssa kemiat eivät kertakaikkiaaan kohtaa ja tässä on eräs sellainen tapaus -tämä ajuri.
Suivaantumiseni oli sitä luokkaa, että siitä poispääsemiseen kaivoin kirjoitusvihon kassistani ja Nyssen kurvaillessa lumisia teitä pitkin kirjailin muutaman rivin kiukuspäissäni vihkoni sivulle.
Se auttoikin ja kyydistä poisjäädessäni käteni heilautus kuljettajalle ja Hyvän Ystävänpäivän-toivotus poisti kiukun kokonaan.
Herkistymiselleni oli syy syvemmällä.
Tänään -Ystävänpäivänä- on kulunut kuusi vuotta kun rakas äitimme -Vanha Rouva - lähti iäisyysmatkalleen vain kahden päivän sairastamisen uuvuttamana 92-vuotiaana. (Öljyvärityön on maalannut velipoika.)
Pitäkää huolta ystävistänne ja läheisistänne -tänään, huomenna, joka päivä! Voikaa hyvin!
