Meillä, Emännällä ja mulla oli edellinen viikko ihan mitäänsanomaton. Yhdessä ei päästy yhtään edes ulos. Nimittäin Emäntää iski syntymäpäivien jälkeen joku noita nuolellaan. Se oli iskeny niin tanakasti nuolensa Emännän oikeeseen kankkuun, että Emäntä oli yöllä pökränny vessareissulla tuoliinsa, niin se sano. Mää en mitään kuullu kun nukuin.
Koko viikon Emäntä linkutti ihan kummallisesti eikä kertaakaan lähteny mun kanssa lenkille. Kylillä se kuitenkin joutu käymään kokouksissa ja asioilla. Mää ihmettelen, että mikä voi olla mua tärkeempää? No kai noilla ihmisillä on erilaiset miältymykset koiriin verrattuna.
Kun Emäntä ei voinu kävellä niin se viritti taas koruntekopöytänsä peräkamariin.
Tossa on yks asetelma, muut Emäntä piti laatikoissa kun mua tiätty niin kiinnosti kaikki uudet tilpehöörit. Ois voinu olla aikamoinen helmimeri peräkamarin lattialla jos olisin päässy niitä laatikoita tönimään. Mulla on tossa kuonossa melkosen reipas ote kun jotakin tekis mieli kokeilla. Siinä kyllä kaatuu vesiämpäriä pienemmät tekeleet kun vähän tökkäsen.
Hopeelankakiakon ja jotakin muuta ehdin viedä olohuoneen sohvalle ja Emäntä klinkkas ne kiiruusti hakemaan pois. Vähän maistoin, en muuta.
Tommoset ja muutamat muutkin ripustukset me saatiin tehtyä. Ametistia ja hopeepalloja kuulemma.
Emäntä kävi tossa joku päivä kirpputorilla ja osti mua varten uuden juarupeilin kun en kuulemma enää entiseen mahtunut.
Nyt kai mahdun, kolminkertasena.
Tänään oli komee pakkaspäivä ja käytiin Emännän kanssa rämpimässä takapihan umpihangilla.
Mää ulkoilutin Emännän villasukkaa.
Emäntä rupes leikkisäks ja peitti mut lumeen.
Kun tultiin kotiin oli Isäntä tehny bravuurinsa äitinsä opeilla., eli lihapiirakan. Tota Isäntä tekee sillon kun on poikia yökylässä. Määkin sain palan maistaa.
Lenkkeilkää ahkerasti hyvän sään aikana! Moro!
