Jonakin jouluna -entisaikaan kun jouluina oli vielä lunta- saapui joulupukki takaoven kautta.
Joskus pukilla oli tonttu mukana.
Pukillamme oli tapana vaihtaa asua eri jouluina. Tonttukin joutui joskus jarruttelemaan liian kiireistä pukkia.
Tämä pukki pääsi ylhäiseen yksinäisyyteen
"Joulupuu on raakeeenneeettu jouluu oon joo ooveella"
Vuonna siis kahdeksanviis...
"Jaakoukkuselkäsuortuuniinkaikk´onmielissään"...
Tuttiritarilla olisi ollut työkenttää...
Nämä hauskat ja hilpeämuistoiset joulukuvat ovat pieni otos menneiltä vuosilta. Nyt on tultu siihen tilanteeseen, että perheet viettävät joulut omissa kodeissaan etelämmässä Suomessa. Viime jouluna olimme ensimmäisen kerran kotoa pois, Kolmannen Pojan perheen luona Tuusulassa.
Tämä on hyvä siirtymävaihe kaikille, missään perheessä ei ole erityistä huomiota vaativaa lähipiiriläistä joiden hyvinvointia olisi joulunakin valvottava. Lastenlapset ovat jo nuoria ja aikuisuuden kynnyksellä, alkavat elää omaa elämäänsä.
Tänään käytiin päivällä vanhempiemme haudoilla, onneksi sen perinteen olemme saaneet opetettua lapsillemme ja heidän lapsilleen. Hautausmaakäynnit aattoiltana kuuluivat toivottuihin toimiin aikaisempina mummolajouluina. Joskus, ennen lastenlapsia, ehdimme aattoillan joulukirkkoonkin. Nyt se tapa ikäväkseni on meiltä unohtunut.
Tämä aattoilta vietetään kahden kesken, huomenna saadaan taas pöydän täydeltä ruokavieraita. Ja muutamaa lomalaistakin odotellaan tapaninpäivänä.
Nyt on aattoillan sauna lämpenemässä.
Takavuosien saunamajuri ei taida enää löylyjä mummille ja papalle heitellä?
On meillä nykyään virallinen löylynheiton tarkkailija:
Hyvää jouluyötä!
