KUN ILMAPALLO IKKUNASTA KATOSI

Lapsuudenperheeni asui 50-luvulla Tampereella Tuomiokirkon kupeella Lapintiellä, siis lähellä Keskustoria ja Tammerkoskea. Kotini ikkunat olivat toisen kerroksen keskimmäiset ikkunat.

Kaupunkikävelymme suuntautuivat Lapintietä pitkin ensin Tampellan tehtaanpuiston ohi ja Satakunnan sillan kautta Keskustorille.

Eräänä vappuna, ehkä 1954 olimme Keskustorilla vappuhulinoissa, äiti, isä ja neljä lasta.  Muistan torvisoiton, lippulinnat ja marssirivistöt Tammerkosken sillalla ja rihkamakojujen myyjät ja tavarat ja ihmispaljouden. Markkinapallot, jojot, vappuviuhkat ja ilmapallot torilta meillekin ostettiin.
Vedellä täytettäviä guttaperkkalintujakin siihen aikaan oli, kun niitä puhalsi, antoi vesi linnulle viserryksen. 
Markkinapallosta on minulle jäänyt ikuinen kammo kun joku pojankoltiainen posautti sillä poskeeni.  Markkinapallo oli täytetty sahajauhoilla ja ympärille oli kiedottu kuminauhaa jolla sitä sitten pongattiin eestaas.
Äiti solmi kaasupallot kiinni takkimme nappeihin, ettei pallot karkaa.
Kotimatkalla niin kuitenkin jollekin sisaruksista pääsi käymään.
Tuomiokirkonkadulla, vastapäätä Tuomiokirkkoa oli siihen aikaan kaksikerroksinen puutalo. Yläkerran ikkuna oli auki ja siitä jonkun tädin kamariin karkasi yksi meidän vappupallo. Minut vanhimpana laitettiin sitä hakemaan. Sydän kurkussa kiipesin portaat ja soitin ovikelloa.
"Meidän ilmapallo tuli teille." Siellä se oli, kamarin katossa. Helpotus oli niin suuri, että itku pääsi kun ystävällinen täti tarjosi karamellin ja velipoika sai pallonsa. Sitä hänkin jo kadulla itki.

Nämä perhekävelyt kaupungilla olivat usein sellaisia, viipyileviä, että äidillä oli syytä tokaista:
"Siin on Myttysii koko kavun pittuuelta!"

Onneksi on muistot jäljellä varhaisemmastakin lapsuuden vapun ajasta. Tämä on vuodelta 1954.