KÄYDÄÄN VÄLILLÄ PIHASSA, PUUTARHASSA JA KASVIMAILLA

Tuulinen päivä ei innosta pihatöihin, mutta katselukierrosta se ei estä. Ensimmäiseksi tarkistin maiseman. Ennallaan on.

Entisessä takametsässä alkaa metsämansikat, mustikat ja vadelmat valmistaa satoaan. Kohta saa mansikoita taas heinänvarteen.

                     Pari vuotta sitten tuulen katkaisema kääpäkoivu jatkaa hallittua lahoamistaan.

 

Viemärikaivannon uomassa rönsyleinikki on jo sääreni mittaista, niittyleinikki yltää vyötärölle. Millä niistä pääsisi eroon?

Omenapuissa on paljon raakileita. Tulevalla viikolla ne pitäisi ruiskuttaa tuholaismyrkyllä. Pariin vuoteen sitä ei olla tehty, mutta nyt Puutarha.net sitä suositteli.

 

                           Kaikissa kirsikkapuissakin on runsaasti raakileita, enemmän kuin ennen.

Kasvihuoneen Zilgat olen taas karsinut reippaalla otteella. Laitoin latvuksia multaan, saa nähdä juurtuvatko.

                                            Viiniköynnösissä on hyvä sato tulemassa.

 

Samoin kurkuista:

                                 Tomaateillakin on isot kukkatertut, ne yrittävät selvitä Zilgan alla.

 

Joka vuosi minut yllättää samasta kohdasta kasvihuoneen mullasta putkahtava tämä, mikä lienee sieni?
Heltan halkaisija on 30 cm .

 

 Puutarhani on -sanoisinko-hieman persoonallinen. Sitä ei olla perustettu minkään suunnitelman mukaan. Olen ihan omin käsin savikökköjä käsin pienentäen tehnyt kukkamaita sinne missä  sopiva paikka on ollut. 

(Kiipesin ottamaan kuvaa hemppuvan pöydän päälle, enkä siitä ilman puolison- herra Kukkaron apua alas päässyt.)

Kukkapenkit kiertävät talonedustaa, tulotien vartta ja pihanurmen reunuksia. Siis koko pihapiiri on ympäröity kukkapenkeillä. Juoksumetrejä on ainakin sata. Ja leveyttäkin istutuksilla on 1-3 metriä.

Takapihallakin, keittiön ikkunan edessä on yli kymmenen neliön kukkapenkki.

 Penkeissä kasvaa sulassa sovussa monia lajeja, eikä aukkopaikkoja niissä ole. Väriharmoniaa en ole tavoitellut. 

Tai kuvittelen sen muistutttavan Monet´in kuuluisaa puutarhaa...

Kaunis Puutarha- palkintoa en päässe pihapiirilläni tavoittelemaan.

Puoliso-herra Kukkaro usein tokaisee: "Eiks noita voi vähän vähentää, noita kukkapenkkejä?" Ja minä vastaan yksioikoisesti: "Ei voi!" Puhe päättyy siihen. Piste.

Mooseksen palavat pensaat rehottavat blogihuoneeni ikkunan alla. Palavaa pensasta on vaikea saada siemenestä itämään ja kasvamaan, mutta äitini- Vanhan Rouvan opeilla  olen onnistunut saamaan monta uutta tainta. Eli syksyllä mustat siemenpallerot kerätään talteen ja istutetaan ulos ruukkuihin moneksi vuodeksi. Saattaa kestää viisikin vuotta ennenkuin taimet kukkivat. Nämä puskat (6)ovat yli 40-vuotta vanhoista juurakoista kasvatettuja. Vaarallisiksikin palavat on luokiteltu: aurinko ja lehdistön ihokosketus saavat kipeät ja pysyvät paloarvet iholle.

Valkohanhikki kukkii monessa paikassa, parhaiten kuivassa hiekkamaassa, kuten tienvierellä.

Iso huhtakurjenpolvi ilmestyi nuotion pohjalta pihaani 1978 kun oli poltettu rakennusjätettä. Nyt se on levinnyt moneen paikkaan ja on yksi lempikukistani. Kukinnan jälkeen katkon kukkavarret, lehdistöstä jää  näyttävä perenna.

Joku puutarhabloggaaja tuskaili rohtoraunioyrttinsä leviämistä kukkapenkkiinsä. Kova se onkin leviämään. Omat raunioyrttini olen istuttanut sivummalle joutomaalle.

Silppuan kasvuston muutaman kerran kesässä kasvimaan katteeksi. Sanovat asiantuntijat, että sen sisältämä kalium olisi hyväksi mm tomaateille. 

 No ainakin kompostin virittäjänä erinomaista, tai lannoitevetenä yhdessä nokkosen kanssa.

                         Olen tätä pihapiiriäni rakennellut ihan omin käsin ja yksin kesästä 1978.
                                        Nyt jo on vähän luopumisen tuskaa ilmapiirissä.

                                   Yllätyksiäkin joskus löytyy, mikä laji, kuka arvaa?

TÄYDELLISEN KANTAPÄÄN TAVOITTELU JA RUOHOSIPULIN MAISTELUA

Silloin tällöin innostun yrittämään sukkaa varpaista varteen. Vaikeata on, ainakin minulle.
Tallessani oli kolme kerää monikirjavaa sukkalankaa, yksi RICO Superba Bamboota ja kaksi kerää ARNE ja CARLOS-villaa.
Ensimmäiset tämän talven varpaista varteen-sukat tein langanjämistä kirjoneuleena. Olipa monimutkaista saada kantapää kirjoneuleena. Vähän huonosti siinä onnistuin. Tein ja purin monta kertaa.

 

Ulkoilmastudio sammalikossa on taas otettu kuvauskäyttöön.

Siniset sukat tein ARNE ja CARLOKSESTA. Kerä per sukka, eli aika pitkät.
Näihin tein kantapäät vahvistetulla neuleella, mutta virheen kera. Olin poiminut liikaa kantasilmukoita, niistä jäi ylimääräisiä ja niitä jouduin vähentämään epämääräisesti. Näihin sukkiin tein kantapään puolelle kahdelle puikolle kaksi oikein kaksi nurin joustinta ylös asti.

Kolmannet sukat kantapäineen Superba Bampoo- langasta jo onnistuivat parin purkamisen jälkeen lähes täydellistä hipoen. Näitä olen ajatellut yösukiksi jollekulle joten en tehnyt vahvistettua kantapäätä.

 

Nämä kantapäät näyttävät perinteisiin kantapäihin verrattuna vähän kummallisilta, mutta jalassa istuvat hyvin.
En ole erityisen ihastunut nähin pätkävärjättyihin lankoihin, vaikka niistä saa nopeasti näyttävää jälkeä. Molemmat langat kolmosen puikoilla olivat miellyttävät kutoa. Mutta Novitaa kallliimpia.

Pihapiirissäkin olen ennättänyt touhuta. Katkoin ison kuopan reunamilta ylikasvaneet tuoksuvatukat maanrajaan. Syksyllä saman tempun tein muille pensaille. Nyt odotan kuivahkoa ilmanalaa, että pääsen silppuroimaan oksat kompostiin.

 

Nyt tuli "kirsikkalehdolle" avarammat kasvuolot.
Oho, ruusukaari on päässyt vähän kellahtamaan talven aikana. Onneksi sirppi on  pysynyt tallessa.

Kasvihuoneissa on jo kasvun alkua viiniköynnöksissä. Lähipäivinä onkin  kasvihuoneiden kesäkuntoon laitto, eli taas pestään lasit sisältä ja ulkoa. Syksyllä sitä ei kannata tehdä, talven aikana tulee niin paljon kaikenlaista möhnää pinnoille, että syksyn työ on turhaa.

 

Ruohosipulissa on vahva maku ja jo nuppujakin on näkyvissä.

Kasvilavan mansikat siivosin parempaan kasvukuntoon ja talvivalkosipulit töröttävät jo kymmensenttisinä.
Nyt seuraan mielenkiinnolla syksyllä kylvettyjen porkkanoiden maihinnousua.

Tienvarren sähkötolpissa on vilkasta elämää. Ensin koputtaa yksi tikka tolpan peltiä ja vähän matkan päässä viestiin vastaa toinen tikka tolppansa päästä. Tätä pitkäksi venynyttä vuoropuhelua ei häirinnyt ohikulkevat autot tai minunkaan tuijottelu.
Muutenkin pihapiirissä käy vilkas reviiritaisto eri lintulajien kesken. Pareittain ne siinä pyrähtelevät. Tietysti.
Takapihalla lintulaudalla pyörii useampikin orava ja pitävät sitä omanaan, vain punatulkut uskaltavat istua samalle laudalle.