LIKVIDIKAPEIKOSTA TALLENTEISIIN

Alkukesäisin meillä on oikea rahavirtaus, siis Kukkarosta poispäin, ja tulokseksi loppukesäkuuksi onkin Myttynen Kukkaro.

Suomennettuna: alkukesäisin on hyvin paljon rahanmenoja niin puutarhan tarpeisiin kuin pikkuperillistenkin "lahjomisiin".

Omiin tarpeisiin ostin suursäkillisen multaa: 100€, kesäkukkaostoksiin meni 70€, lastenlasten menoihin ja hankintoihin useampi satanen, lahjoihin ja juhlimiseen jonkinverran satasia jne. Tavallinen eläke ei tässä kuussa riittänytkään kun oli autovakuutusmaksuja, Trafi-maksuja, sähkölaskuja ja vaikka mitä juoksevaa.

Onneksi oli "tallenteita" jäljellä mitä ottaa.

Elisaviihteellekin olen talven mittaan tallennellut vaikka mitä pahanpäivän varalle. Sadepäivien hiljaisina hetkinä olen joitakin otoksia katsellut. Vähäiselle käytölle Elisaviihde on minulta jäänyt, mutta ei sitä oikein viitsi lopettaakaan. Nyt on TV:ssä menossa monta kiinnostavaa sarjaa ja uutuutta. Ja kesätv tarjoilee kepeitä elokuvia katseltavaksi.
"Vuorovetten prinssin" olen tallentanut viime kesänä ja on yksi mielileffoistani. Nyt se taas näytetään Friillä heinäkuussa. Sama kirjakin on pölyttymässä kirjahyllyssäni. Paksun kirjan uudelleenlukeminen pitäisi ottaa ulkoluentaan jos tuo ilmanala tämänpäiväisestä (24 astetta) paranee. Riippumaton virittämistä se vaatii.

Saatiin taas poikajoukko lomavieraaksi. Rippikoululainen sai työurakkansa tehtyä ja saa nyt lomailla. Pikkuveli ja serkkupoika seuranaan. Poikien isät ovat töissä ja pojat ovat "päivähoidossa".

Käsivarret venyivät  pitkiksi kun poikajoukolle ruokia rahtasin. Sattuukin aina niin, että Puoliso-herra Kukkaro on rautakauppa-asioilla juuri silloin kun minulla on painavimmat ostokset kasseissa.

Viikolla mennään  perinteisesti kylähdistyksen rantasaunalle poikaporukalla (minua ei lasketa mummiksi) ja tekaisin sille päivälle kokeeksi jäätelöä. En ole vuosiin jäätelöä kotona tehnyt, saa nähdä mitä siitä tulee. Ohje ainakin oli herkullinen. Sen kopsasin "Liian hyvää"-blogista. Perinteinen viinimarjanlehtisimakin on tulossa. Sitä kuluu kymmeniä ämpärillisiä kesän aikana. "Harmaata juomaa" lasten kielellä.

Sunnuntai-iltana kuultiin MAHTAVA UUTINEN: pojantytär Hellin joukkue voitti KULTAA Sloveniassa cheerleadingin EM-kilpailuissa. Siis helsinkiläinen Golden Spirit junior-ryhmä. Meillähän Helli ja muut tytöt pomppivat trampalla tuntikausia, eikä näköjään turhaa. Juhannuksena viimeksi.

                                                            Juhannusruusut ovat auenneet!

NUKKEKAUPOILLA

Ensimmäisen Pojan saapumisen kuulin tutusta pörinästä. Perjantaina viikonlopun viettoon tuli Poika poikansa ja nuorimmaisensa kanssa. Elsa oli kesätöissään.

Hetimiten saavuttuaan Emmi kirmaisi trampalle leikki-Hymyn kanssa. Siinä sitten iltapuoli vierähti minultakin keinutellen ja tramppahyppyjä ihaillen.

Satukin minulle kerrottiin hyppyjen lomassa:

"Tämä tarina kertoo eräästä Hymystä jolle tuli sairaus. Se vietiin lääkäriin ja lääkäri tutki keuhkot ja sydämen. Sitten se lähti sieltä terveenä pois mutta kuoli."

Näin lapset Hymyn poismenoa käsittelevät. 

Emmin kanssa käytiin Lielahdessa tyttöjen asioilla. Mekko- ja nukkekaupassa tietenkin.

Mekkokaupasta ostettiin kolme mekkoa ja shortsit. Yhdessä mekossa oli Elsa-nuken kuva.

Nuken- kuten isosiskonkin-  nimi on Elsa. Elsa-nuken kaveri on Anna, muuta Emmin mielestä Elsa on parempi kun sillä on Jääkuningattaren voimat ja se voi tehdä loitsuja.

Värityskirjakin ostettiin kun kaikki mummilan värityskirjat oli jo loppuunväritettyjä. Pitäähän sitä ilta- ja sadepäiväpuuhaa tytöillä olla.

Ostelujen ehdoksi soitteli äiti Helsingistä, jospa mummi leikkaisi vähän otsatukkaa Emmiltä kun se otsatukan leikkaus tuntuu olevan yksi vastenmielisimmistä asioista Emmin maailmassa.

Katsotaan kuinka tästä selvitään.

VAPAAPÄIVÄ

Puolison-herra Kukkaron kanssa vietettiin vapaapäivää kahden kesken.
Kun saatiin lapsijoukko koteihinsa ja huusholli siivottua.

Sadepäivä oli sopiva hetki lähteä lounaalle Tampereelle. Puolisolla oli käyttämättä syntymäpäivälahjakortti ja sitä nyt hyödynnettiin sekä sielun että ruumiin ravinnoksi.

                     2h+k oli se paikka, entisellä naapurilla oli samalla paikalla varaosamyymälä  "ennenvanhaan."

Puoliso- herra Kukkaro nautti broileria.

Minä nautin kuhafileitä salaattipedillä. Suosittelen.

Paikka oli viihtyisä ja annokset maittavia. Sinne mennään toisenkin kerran, ruokalista näytti niin houkuttelevalta.

On näköjään meidänkin hyvä viettää silloin tällöin yksi vapaapäivä ihan kahdestaan ja ruokapuolesta huolettomana.

Viikonloppuna on taas talo täynnä lomalaisia.

Onneksi sää näyttää muuttuvan kesäisemmäksi.

PIKKUKILLIT MODIFIOI

Kahden hengen taloutemme moninkertaistuu lomien aikana. Etenkin koululaisten.
Jo ennen juhannusta ja tämän viikon lopulle on vahvuutta lisännyt kolmehenkinen serkusjoukko, kaksi 11 v poikaa ja tyttö, 8 v. Hulinaa ja vilskettä on riittänyt öitä myöten.
Energiset pojat keksivät vaikka mitä puuhastelua varaston kätkötavaroista. Etenkin polkupyörien modifioimista, tämä termi poikien suusta.
                                                     Yksi malleista, huom. taiteellinen väritys.

Varastossa oli purettu osiin kolme pyörää. Kaikki ennestään käyttökelpoisia.

Kokoomapuoli jäikin sitten "vaiheeseen" kun olisi tarvittu hitsikonetta.

Pappa pojat yhytti hitsikoneen käynnistysyrityksen kimpusta. 

"Niko osaa hitsata, se on nähny kun mun iskä on hitsannu!"

"Jaha, jos ei nyt kuitenkaan aleta hitsaamaan, eikä toisellakaan kertaa, se on aikuisten homma!"

Pappa oli painavan sanansa sanonut.

Kompressorin pojat olivat saaneet käyntiin pyöränkumien täyttämiseen.

Ja kaikki miesväen työkalut tallin lattialle. Onneksi ovat isiltään mallia nähneet kuinka työkaluja käytetään ja kun työt on tehty niin tavarat paikoilleen. Jos muistavat. Aina ei ehdi kun tekeleitä pitää päästä kokeilemaan.

Puoliso-herra Kukkaro myhäilee mielissään poikien touhuille, sitä, että ovat "kädellisiä" isiensä tapaan.

Tulevaisuudessa ei mene pojilta sormi suuhun kun eteen sattuu "modifioitava" esine.

Yksi päivä vietettiin Ideaparkissa. Vannotin Pappaa pysymään poikien perässä mutta eihän se onnistunut kun pojat ovat vikkeliä kintuistaan. Urheilutavarakaupasta pojat löytyivät valitsemasta jalkineita itselleen. Sopivat saatiin tytöllekin. 

Yhtenä yönä sänkyni vieressä seisoi kaksi kaveria ja toinen kysyi särkylääkettä. 

"Mitä on sattunut?"

"No kun mää putosin pyörän satulasta ja häntäluuhun tekee kipeetä."

"Olitteko nyt yöllä pyöräilemässä?" (Pojat nukkuivat leikkimökissä.)

"Ei kun illalla mutta nyt se sattuu.)

Pakastimesta kaivettiin kylmäpussi pöksyihin ja pojat passitettiin takaisin yöpuulle.

Pojille oli luvattu Särkänniemipäivä sillä ehdolla, ettei mitään hölmöilyjä tapahdu. 

Modifiointihommat eivät kuuluneet sanktiolistalle. Kuuluivat äänettömästi sallittujen kategoriaan. Poikia kun ovat.

Pojat viettivät kahden kesken Särkänniemipäivänsä, ilmakin oli sopiva.

Tytön kanssa tehtiin nostagiaretki Litukalle.

Meillä aikuisilla alkoi jo virta hiipua loppuviikosta ja kyyditsimme nuorison koteihinsa.

Leikkimökki kaipasi perusteellisen siivouksen.

Parit koneelliset pyykkiä jaksoin illalla pestä, seuraavia lomalaisia odottamaan.

NOSTALGIARETKI LITUKALLE

Koko kevään -laatikon kätköistä löydettyjen valokuvien sytyttämänä- olen halunnut käydä nostalgiamatkoilla kuvien ympäristöissä.
Tänään tein retken Litukan siirtolapuutarhalle entistä mökkiämme katsomaan.
                                                            Tämännäköisenä se jäi 1957.

                                                            Sama polku tänään.

En ole käynyt aikuisiälläni Litukalla vuosikymmeniin. Kuudenkymmenen vuoden takaa kuitenkin muistin mökin ulkonäön ja tarkan sijainnin. Ei tarvinnut etsiä paikkaa.

Omenapuiden alla näin vilauksen puutarhassa hääräilijästä ja huhuilin polun päästä:"Anteeksi, saanko kurkistaa, tämä oli 50-luvulla perheeni mökki." Sainkin ystävälliseltä rouvalta kutsun peremmälle.

Polun tienpuoleisessa päässä kasvoi edelleen parsat, nyt jo vähäisempiä kuin muistamani tuuheat isot puskat. Sinisiä orvokkejakaan ei enää ollut, mutta sammalleimut täyttivät polun rehevinä molemmin puolin. Polku oli nyt kengän levyinen, "mannekiiniastelulla" käveltävä. Ei kaipaa enää iltaharavointia kuten meidän aikana.

Samat omenapuutkin siellä kasvoivat. Nykyinen rouvakin oli kiipeillyt omenapuussa (ja jopa pudonnutkin sieltä) kuten äitinikin aikoinaan.

(Sama kuva kuin ÄITI OMENAPUUSSA-blogissa.)

Mökki oli samanlainen ulkoapäin, vain kuistille oli laitettu ikkunat. 

Mökin auringon lämmittämillä portailla me lapset istuttiin usein aamupalalla. Herkkua oli näkkileipä ja sen päällä Vesta-sillin suikale tai avomaankurkun siivu ja tillinoksa.

(Tämäkin kuva ÄITI OMENAPUUSSA-blogista)

Mökin edustalla kasvoi edelleen sireeni kuten lapsuutemme aikana.

Mökin pihapiiri ei näyttänyt kokeneen suuria muutoksia näinä vuosikymmeninä. Samat pienet leikkipaikat olivat nähtävissä muuttumattomina edelleen. 

Siirtolapuutarhan alueella on paljon 60-luvun jälkeen rakennettuja mökkejä, ei näyttänyt olevan montaakaan meidän entisen ikäisiä mökkejä. 

N.300 neliöiset palstat olivat pääosin hyvin hoidettuja ja täynnä rehevästi kasvavia entisajan perennoita.

Alue on perustettu viimevuosisadan alkupuolella 20-luvulla lapsiperheiden sosiaalisiin tarpeisiin ja on aktiivisessa käytössä edelleen. Paikka, kuten Tampereen muutkin siiirtolapuutarha-alueet, on hyvien kulkuyhteyksien päässä. 

Jos elämäni ei olisi niinkuin se on nyt, palaisin halusta päästä itsekin pikkupalstalle möyrimään.

Kiitos pääsystä lapsuuden muistoihin, nykyinen asukas!

JUHANNUSPÄIVÄ AUTIOLLA HIEKKARANNALLA

Juhannuspäivän aamuna paistoi aurinko ja taivas oli täynnä ihania kumpupilviä.

Tytöt halusivat uimarannalle. 

Se oli autio ja tyhjä.

Tyttöjä ei haitannut kylmä Näsijärven vesi. 

Vähän aikaa lämmiteltiin rantakallioilla, aurinko hävisi pilvien taakse ja ilmasta tuli taas hyytävän kylmää.

Pojat nukkuivat yökukkumisensa jälkeen iltapäivään asti leikkimökissä. 

Taas miniä hääräili Makkarabaarissa ja kolmelletoista syöjälle saatiin tuhti Juhannuspäivän lounas tarjoiltua.

Aattona syötiin kertakäyttöastiosta, nyt katoin Vanhan Rouvan -äitini- perintölautaset kesäkatokseen.

Pitäähän niitäkin käyttää.

Välillä sateli kunnon vesikuuroja, onneksi sisätilat riittivät kaikille omien mieltymystensä mukaan.

Minä vähän kipuilin sadepäiväfibron kanssa. Pienellä lepohetkellä ja Pandolilla siitä nopeasti selvisin.

Oli kiva Juhannus, vaikka osa perheestä olikin muissa maisemissa. 

NÄIN MEILLÄ JUHANNUS VIETETTIIN

Perjantai-iltana myöhään tuli Toinen Poika Espoosta kahden tyttärensä kanssa Juhannuksen viettoon. (Pienin meni äitinsä kanssa perintötilalle toiseen suuntaan.)

Uimaan tyttöjen piti päästä puolen yön aikaan, kylmää oli ja kai kivaakin.

 Neljä vanhinta ja kaksi nuorinta lastenlasta viettivät tämän juhannuksen toisissa ympyröissä.

Kuusi nuorta saatiin vielä mummilan juhannusta juhlistamaan.

                               Aattona haettiin kaksi serkkua kylältä. Tervehdykset jaettiin trampalla.

Kolmelle pojalle tehtiin makuupaikat leikkimökkiin.

Pojat sisustivat mökin oman maun mukaan. Veivät sinne tv:n peliruuduksi ja filmien katsomiseen. 

Mitäpä sitä mummilla moiseen sanomista. Pappa lupasi. Hmm.

Meillä on ollut vuosien tapa tehdä kaalipata Juhannuksen "sisäänvetoruoaksi".

Sitä oli kuuden litran kattilallinen.

Kesähuoneessa syötiin.

Taas päästettiin miniä hääräämään Makkarabaariin herra Kukkaron kanssa. 

Alkupaloiksi oli tarjolla heppahampurilaiset. 

Herkkusienien sisällä oli sinihomejuustoa ja pekonisiivuilla  oli päällystetty kasvisnyytit.

Grillivartaat ja pihvit olivat pääruokana.

Herra Kukkaro ja Toinen poika savustivat lohta.

Minä olin juoksutyttönä ja järjestin pöydät kuntoon. Ruokailijoita oli 13.

Kesäkatoksessa seinien sisällä syötiin. 

Jonotusnumeroita ei tarvittu.

Paikkoja riitti kaikille.

Illemmalla juotiin kaffit ja syötiin mansikkakakkua ym kesähuoneessa.

Kokko poltettiin omassa pihassa.

Huom. kukkivat omenapuut!

 Välillä oli remontoitava polkupyöriä.

Sinitaivaskin näyttäytyi.

Meinasi unohtua niitylle...

Kesähuoneessa juttu luisti ja siellä tuli viivyttyä aamutunneille asti.

Yövieraita oli yhdeksän.