Tällaisen kutsuhuudon kuulen silloin tällöin -jos kuulen. Puoliso kun ei heti näe minua, alkaa moinen kysely. Ei meillä suurensuuri talo ole, mutta piiloon täälläkin pääsee. Ulko-ovi on pitkän talon länsipäädyssä, ja jos puuhailen vaikka tietokoneen ääressä omia juttujani, ei minua itäpään huoneesta näy eikä kuulu. Työhuoneestani minut löytää helpommin, se huone on talon keskellä, keittiön vieressä. Makuuhuoneessa en ole koskaan päivällä, päikkärit vetelen viltin alla olohuoneen pehmeällä sohvalla. Puolison tv-huoneessa en myöskään oleskele, Hymy-koiramme ei siitä pidä. Jos vaikka käyn toimittamassa Puolisolle jotakin tärkeää asiaa, vahtii Hymy minua niin, etten voi edes sohvalle istua. On niin tapoihin kaavoittunut koira, ettei muilla taida sellaista olla. Kukin pysyköön omalla reviirillään, ajattelee Hymy.
Kevättöitä on tehty pihassa yhdessä ja erikseen, aina kun sää on sallinut. Suuriin ponnistuksiin ei nyt aiota ryhtyäkään pihan kohentamisen kanssa, tilauksessa on sokkelin osittainen kaivuu ja se myllerrys teettää töitä myöhemmin. Säästetään nyt itseämme.
Kesäkausi on avattu tuomalla pihakalusteet ulos ja kesähuonetta siivoten. Tänään grillattiin ensimmäiset Wilhelmit. Kesähuoneessa syötiin. Kesähuoneesta ja puutarha-asioista kirjoitan enemmän toisessa blogissani www.mummukanjutustelua.blogspot.com
Puolison kanssa käytiin viime viikolla pikamatkalla Tallinnassa. Matkatoimisto kuljetti omalta kylältä, ei tarvinnut oman auton kanssa tuskailla. Syötiin hyvin, lähes ähkyyn asti, levättiin, katseltiin ihmisiä. Tallinnan keskustaan ei ollut aikaa mennä, laivalla tehtiin huoltotöitä ja maihinousu viivästyi. Tuliaisina sain äkäisen kurkkukivun ja nuhan. Jo alan toipua.
Matkalla kudoin yhden sukan ja ostin ABC:ltä pitsikirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti