Koirani Hymyn kanssa luettiin Aamulehteä. Siinä oli hauska juttu koirien nimistä.
"Koirat kertovat yhteiskunnan muutoksesta ja politiikasta enemmän kuin arvaammekaan. Niiden nimistä voi myös lukea, mitä koira omistajalleen merkitsee."
Hymy on meidän kolmas koira. Ensimmäinen oli hauska sekarotuinen Urkki. Se oli tottunut nimeensä jo ensimmäisessä kodissaan eikä meillä ollut sitä tarvetta muuttaa. Urkki tykkäsi lähteä maailmalle ja aikansa siellä kierreltyään palasi raapimaan ulko-ovea. Jäljet ovat siinä edelleen. Urkin jälkeen oli pitkä koirapaussi. Kissoja oli useita. Mustia, harmaita, valkoisia ja yksi punainen. Tämä punainen Rocky-Roope-pentu otettiin toisen koiramme Berryn kaveriksi. Koiran halusi puoliso kun kaikki lapset olivat lähteneet kotoa pois. Piti olla jotakin siliteltävää. Koirakirjoista Puoliso katseli eri rotuja ja b:n kohdalla se jo napsahti: Bernin paimenkoira se olla pitää. Kuva oli tehnyt Puolisoon suuren vaikutuksen.
Samoihin aikoihin sattumalta silmiini sattui pikkuilmoitus: " Myydään Bernin paimenkoira, 4,5 kk". Katsomaan päästiin heti ja ostopäätös syntyi koiran katsoessa meitä anovasti. Pennun emä oli kuollut synnytykseen, collie oli toiminut keinoemona. Hinnanalennusta tuli, kun toisen etujalan valkoinen "sukka" oli liian pitkä. Muuten kelpo yksilö. Kennelistä ostettiin. Koiramme syntymänimi oli Raya, isänä Harley Davidson. Puoliso halusi nimeksi Berry. Berry oli ilonamme 7,5 vuotta, etujalkaan pesiytynyt kasvain vei muutamssa kuukaudessa Berryltä voimat ja raskas päätös päästää koira tuskistaan piti tehdä.
Koti oli tyhjä ilman karvaista perheenjäsentä ja aloin katsella koirailmoituksia. 3.Poika oli työpaikkansa kautta nähnyt ilmoituksen bernipentueen myynnistä ja vihjaisi siitä minulle. Vähän tuota uuden pentukoiran hankintaa piti mielessä harkita, olinhan täyttänyt 60-v. Toisaalta olin jo eläkkeellä joten päivät pitkät saatoin olla koiran seurana. Ja se minun. Puoliso teki vielä silloin vuorotyötä ja illat yksin kotona eivät oikein tuntuneet mukavilta.
Tuumasta toimeen ja uutta berniä tapaamaan. Pentueeseen oli syntynyt yhdeksän pentua, oli äiti-Jazzin toinen pentue. Kaikilla pennuilla oli musiikkiin liittyvät nimet, meidän koira oli Boogie-Woogie.
Mietimme pitkään uutta arkinimeä tulokkaallemme ja iloisen ilmeensä ja olemuksensa mukaan nimitimme koiramme Hymyksi. Kesällä Hymykin täyttää 7 v. Bernit kun kuuluvat jättirotuihin on elinikäkin tavallista lyhyempi. Berneillä se on keskimäärin tuon 7,5 vuotta. Kasvainsairaudet ovat pääsyy lyhyeen elämään. Meidän Hymy on ollut terve koira, sterilisaatio tehtiin vaikeiden juoksuaikaongelmien takia.
Puutarhakeinussa istumme aina sylikkäin
Pikkulenkin jälkeen kotitienhaarassa ihailemme maisemaa, joskus useita minuutteja.
Eli mitähän politiikkaa tuo Hymy meistä kertoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti