VÄHÄISTÄ JA VAATIMATONTA TOIMINTAA

Pimein marraskuu ja joulukuukin on mennyt lievää tylsyyttä potien. Vaihtelua on tuonut entisten työkavereiden pizzalounastapaaminen joulukuun alussa. Meitä oli paikalla taas lähes parikymmentä eläkeläistä.  Todettiin ja päiviteltiin  -jopa 40:n vuoden- yhteisiä työvuosia. Kaikilla on pitkä työura, -nyt sen paljastan - kehitysvammahuollossa ja nyt loppumassa olevassa yli 50-vuotiaassa laitoksessa. Kukaan ei muistele entistä työtään katkerasti. Työmme oli nykysanastoa mukaellen haastavaa. Vuorotyökin toi omat haasteensa perheillemme. Oppisuuntia aikanamme oli monenlaisia, jotkut niistä nopeasti unohdettiin, toisia kehiteltiin eteenpäin. Ja tulosta syntyi. Asukkaiden paremman elämänlaadun parantamiseksi.

Olen ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä virastani enkä enää ole seurannut hoitotyön kehittymistä.

Aikaisempina vuosina kirjoittajapiirissäkään en rohjennut kirjoittaa kokemuksistani vaativan ja antoisan työni parissa. Koin-ja koen sen vieläkin niin intiiminä ja henkilökohtaisena elämänjaksona, etten halua sitä kirjata ulos.

Tallinnassakin tuli poikettua paikallisten Eläkkeensaajien joukonjatkona. Merelle oli uutisoitu kovaa myskyä, mutta meri olikin melko tuuleton. Tallinnassa oli kylmä, ei innostanut liikkua keskustaan ja aikaakin oli vain muutama tunti ostosten tekoon. Puoliso hankki joulujuomia sataman aarreaitasta. Minä tyydyin katselemaan paikallisen marketin myymälöissä. Pari kerää kimallelankaa taisin ostaa.

Laivamatkalla kudoin lankakopastani löytämistäni Teddy ja Soft-keristä tytöille kaulaliinat,  helmineuleella tein.

Toinen valmistui meno- ja toinen tulomatkalla.

Onneksi saatiin vähän lumipeitettä heinikoille. Hymy oli innoissaan löytämistää jääkimpaleista, herkkua oli.

Auringonvaloakin nähtiin pilvenraoista.

Joulukuun viikot ovat menneet nopeasti erilaisssa toimissa. Monta päivää olen saanut kulumaan omaisteni asioita hoidellessa. Omaisen hoitokodin joulujuhlassa vietin yhden iltapäivän. Toinen taloutemme auto lähti Kolmannelle Pojalle työautolainaksi muutamaksi viikoksi ja yhdellä autolla pärjäämistä on nyt harjoiteltava. 

Kahdella bussilla kulkeminen ollut jännittävää. Onneksi yhdelle matkalle viereeni sattui istahtamaan puhelias vanhempi (ikäiseni) rouva ja matka kaupungin halki sujui rattoisasti jopa opettavaisesti. Nyt tuli katseltua vanhemman asuinalueen rintamamistaloja ja ihastuin niiden "arkkitehtuuriin". En ihmettele niiden suosimista.

Niissä on selvästi "henki".

Toinen omainen tarvitsi konkreettista apua huushollinsa kunnostamiseen. Nyt oli ostettu ammattisiivooja avukseni. Samassa hötäkässä sain järjestettyä lähes avuttomaa tilaan vaipuneelle omaiselle kuntoutuspaikan muutamaksi viikoksi. Helpottaa minun arkeani.

Käsityökoppa on pullistellut valmiita lahjapakettiin siirtyviä tekeleitä.

P.Sylvi.S saa nämä Hile-langasta kudotut myssyn, lapaset ja kaulaliinan. 

Nämäkin on paketoitu.

Piirakkasukat ja Teddy-lapasetkin löytävät saajansa.

Nyt on lankakeräaatikot huvenneet kiitettävästi. 

Lanka-alennusmyyntejä odotellessa