MUMMON PIKSELIT, PALLURAT JA JAWA SCRIP YM

Tehtiin taas herra Kukkaron -Puolison kanssa pikavisiitti Tallinnaan.

Laivan keulassa viereemme majottui ensin seurue, joka oli työmatkalla ja sainkin kuulla, vaikka en kuunnellut, kattavan selonteon matkailumainonnasta. Oppimista minulle.

Pöytä jäi tyhjäksi ja sen valtasi miehinen seurue. Taas jouduin kuulemaan tällä kertaa tietoteknisiä selvityksiä ohjelmistojen suunnittelusta, mitä vaikeuksia ja ongelmia on vaikkapa JAWA SCRIP- sovelluksissa ja muissa ohjelmissa joita uudistetaan tai tehdään jotakin muuta mitä en ymmärtänyt. Pallurat ja pikselit kuitenkin miesten puheissa vilahteli. Höristin korviani enemmän kun hoksasin seurueen olevan datanomikoulutuksen opettajia. Vilahti sellainenkin lausahdus, että he eivät ole kasvattajia kuten jossakin opetussuunnitelmassa lukee, vaan he opettavat tietotekniikkaa. Kasvatukseen puuttuivat toteamalla, että nuorilla tapahtuu selkeä aikuistuminen siinä toisen ja kolmannen opiskeluvuoden vaiheella.

Siinä kylki kyljessä yhden miehen kanssa matkaa taittaessa oli tietenkin sukankudin sylissäni.

Tallinnan jo häämöttäessä en malttanut enää pitää suutani supussa.

"Anteeksi, mutta olen tässä  joutunut kuulemaan keskusteluanne, josta en kyllä oikein mitään ymmärtänyt. Kautta aikojen me mummot olemme laatineet tarkkoja ohjelmia päässämme ja seuranneet silmukka silmukalta sen toteutumista. Kun kutoo vaikka sukkaa on tarkkaan tiedettävä kuinka mallikerta menee ja meneekö symmetrisesti ja kuinka kantapää tehdään. Tämäkin sukantekele on syntynyt ihan teitä kuunnellessa. Tämä on sellaista hiljaista tietoa joka on siirtynyt siitä mummon neulomasta sukasta sukupolvelta toiselle ja on oman sukupolveni tietoteknistä soveltamista."

Eri ikäpolven miesjoukko kuuunteli kohteliaasti ja kommentoi ystävällisesti. 

"Tule pitämään meille luento tästä aiheesta!"

Keskustelu jatkui toteamalla, että kutojia voi verrata nuorisoon joka vaipuu älypuhelimeensa, sama tilanne on kutovalla mummollakin. Tai perhoa sitovalla papparaisella. 

Näin meidän kesken: tuo sukanmalli on perusyksinkertainen, mutta oli hyvä esimerkki muistuttaa miehille, että mummot pystyvät tekemään montaakin asiaa yht´aikaa ja saamaan näyttävää, käytännölllistä ja pysyvää aikaan.

Matka sai aikaan uutta ajateltavaa. Kiitos naapuripöydän matkakumppaneille!

PIHANSIIVOUSTA JA MUITA HARRASTEITA

Kädentaidot messuilla kävin pikaisesti jo perjantaina. Olen pyörinyt siellä koko niiden olemassaolon ajan  joka syksy kahdenkymmen vuoden ajan. Moni koju on tullut tutuksi ja sen olinpaikan jo muistaa.
Yhtään tuttua en koko matkalla tavannut.
Matkan tein taas bussilla, oma auto ja messuruuhka -ei kiitos.
Jo reissua suunnitellessani tiesin, etten mitään erityistä aio sieltä ostaa. Kaapeissa on vielä edelliskerroiltakin käyttämättömiä askartelutavaroita. Ja joitakin on käytetty vain kokeeksi.
Silmänruokaa siellä taas oli. Sitä lähdinkin enimmäkseen etsimään. Kameraa en mukaan ottanut, joten kuvia ei messuilta nyt ole näytettäväksi.

Lauantaina poikkesimme Järvenpään tienoilla ja automatkalla kudoin toisen sukan. Toinen valmistui edellisenä iltana. Lämpimät raitalapaset saa joku tytöistä.

Tänään siivoilin terassilta lehtijäämät ja poistin (käsin) seinustan villiviinin kellastuneet lehdet (niitä tuli jätesäkillinen kompostoitavaksi) ja perennapenkeistä viimeisetkin roskat. Keväällä ostetun suursäkin mullalla katoin kaikki perennapenkit. Levitin multaa muutaman sentin kerroksen kaikkiin penkkeihin, nyt ei enää heinät siemennä joten keväällä on odotettavissa rikkaruohottomat kukkapenkit. Vai onko se toiveajattelua?

Huvitus-omenapuu sai kuusenkynttilät oksilleen.

Ja käytiin asuntonäytöllä.

Nyt oli tunnelma hmmm...

KASVIHUONEPUUHASTELUJA RAEKUUROA PAOSSA

                                      Meidän nurkilla oli puolenpäivän aikaan kunnon raekuuro. Ja lämpötila +8, hrrr.

Onneksi unikot säilyivät ehjinä raekuuron alla.

Kasvihuoneissa tomaatit ja kurkut kaipasivat sidontaa, ja sateen ropistessa kattoon tehtävä olikin mieluinen.

Muovihuoneessa kasvaa 12 tomaatintainta ja kymmenkunta kurkkua. Ja muutama surkea melooni.

Mitähän niistäkin tulee vai tuleeko mitään. En ole aiemmin meloonia kasvattanut, siksi hiukan jännittää.

Lasihuoneessakin kasvaa parikymmentä  tomaattia paprikoiden kanssa. 

Ulkotomaatit siirsin taimikasvatushuoneeseen Makkarabaarin viereen. Saa Puoliso- herra Kukkaro niistä hoidettavia. Kun niin sitä halusi.

Olen joutunut antamaan määräyksen, että kukaan muu kuin minä ei saa taimia kastella. (Tai saa kastella kun annan tarkat ohjeet.) 

Eli hevosenlantavettä ei saa antaa kuin kerran pari viikossa. 

Tomaatit kastellaan vain juurakolle, ei lehdille.

Salaatille ei hevonlantavettä.

Pensastomaateista ei tarvitse poistaa varkaita.

Tomaatinvarkaita ei saa jättää kasvihuoneen lattialle.

Ynnä muuta ohjeistusta.

Salaattia kylvin loppukesän tarpeisiin parvekelaatikkoon. Keväämmällä kylvetyt ovat nyt parhaimmillaan ruokapöytään otettavaksi.

Pari kypsää mansikkaakin sain välipalaksi kasvihuoneen kasvateista.

Zilgaa karsin taas ankaralla kädellä. Sitä saa tehdä monta kertaa kesässä. Nyt ei satoa näytä olevan tulossa entiseen malliin, muovihuoneen Zilgassa terttuja onkin paljon.

Eilen illalla kävin peittelemässä kesäkurpitsat harson alle, harsot jäivät paikoilleen eikä rakeet päässeet kurpitsojakaan piiskaamaan.

Kasvimaalla porkkanat, fenkolit ja mangoldit kasvavat nekin harson alla. Pian niitä saa jo harventaa.

Juhannusvieraita odotellessa piti kaivaa lämmintä lähelle. Langanlopuista olen kutonut putkisukkia, tein sukista niin pitkiä, että sain kerät käytettyä.

Jäi niitä lankoja, satakunta litraa, eli kolme 37 litraista laatikollista. Muutamatkin putkisukat niistä vielä saa.

En ole ostanut yhtään kerää lankaa varastoon koko kevään aikana.

Vain afrikankukkapeittoon reunusväriksi ostin Fidasta muutaman kerän mustaa Noraa.

Jollekulle saattaa kelvata kirpparimohairista tehty poncho.

Jos Juhannusaattona on kylmää.

Ps. Tuli tässä mieleen, että oletteko kuulleet tai peräti joskus nähneet, että joku miespuolinen henkilö olisi kyykkimässä kukkapenkissä rikkaruohoja kitkemässä? 

Meillä tämä pihapiiri ja puutarha on ollut melkein 40 vuotta, mutta Puoliso-Herra Kukkaro ei ole koskaan -muistaakseni- kitkenyt rikkaruohoja.

Mitä nyt joskus marjapensaiden alta vuohenputkia tai nokkosia. Sitä ei lasketa meriitiksi.

Miespuolisilta puutarha-avuksi riittää mullan kärrääminen, kuoppien kaivaminen, vesiletkun viritys, erilaisten viritelmien toteutus ja ihailu.

Siis puutarhan.

NAISEN KÄDENJÄLKI JA MITÄ SIITÄ SEURASI

Keski-iän jo aikapäiviä sitten ylittänyt vanhapoikalähipiiriläinen tarvitsee huushollissaan silloin tällöin naisen käden jälkeä.
Minä siellä käyn vähän paikkoja järjestelemässä, pyykkäämässä ja tiskatakin pitää. Sellainen käynti oli menneellä viikolla.
Kiukun vimmalla laittelin paikkoja järjestykseen ja samalla kehittelin itselleni mielihyvähanketta: poikkean  tutussa kangaskaupassa, Tekstiili Fihlillä, siivouspaikkani naapurissa Sammonkadulla.
Kauppa oli taas kattoon asti täynnä kangasrullia ja takapihalla kuulemma rekkalasti odottaa purkamista.
Mahtuuko tänne enää yhtään kääröä kankaita, mietin.Hyvä, että tulin vähentämään edes pari metriä paljoudesta. (Kuvan on kesäiseltä käynniltäni, nyt oli kankaita vielä enemmän.)

Rouva omistajan mielestä ompelubuumi on taas virkistymässä, pusero- ja mekkokankaita ostetaan ahkerasti.  Ja nyt on kauniita kuoseja tarjolla paljonkin.

Askarteluhyllyä siivoillessani laitoin takansytykkeiksi kaikki vanhentuneet kaavat, joitakin asuja viimeaikoina ommellessani jouduin toteamaan, että eihän nämä kaavat  minun mitoilleni eikä vartalomallilleni enää sovi.
Käsityölehtien mallitkin olivat jo vanhentuneet. Olen pitänyt muutaman vuoden taukoa käsityölehtien tilauksesta, nyt tilasin Suuren Käsityön ja pari numeroa Ottobre Womania. Molemmista piirsin heti kaavat pariin hankkeeseen. Fihliltä sain sopivat kankaat.

Kevään paremmalla puolella on tiedossa konsertti-ilta ja teki mieli uutta pyhämekkoa.

Kaapisssani oli sopiva vuosia marinoitunut pöytäliinaksi ostettu kankaanpala ja siitä tein koeversion Ottobren kaavalla. Vähän jouduin kaavaa säätämään kun tuon vyötäröni paikkeilla on ylimääräisiä senttejä, mutta muuten napakka malli minunlaiselle D/E kuppikokolaiselle. Onneksi en heti leikannut uutta kangasta.

Suuren Käsityön  kaavoista piirsin "Mollamillsín"  aamutakissa kaupungille-kaavan.

Kankaan takkiin löysin laatikonpohjalta. Vielä niitä riittää, tein juuri inventaarion kangasvarastossani.

Puikko- ja virkkkukoukkurintamallakin on ollut huiskintaa. Lankakopan jämistä kudoin ja virkkasin kolmet töppöset.  Yhdet Joesta ja kahdet Huopasesta. 

Ennen pesukonetta.

Ja sen jälkeen. 

Ovat niin mukavat pitää jaloissa nämä tiukkaan huovutetut tossut, että voin suositella lämpimästi

Nyt on huopuvat langat loppuunkäytetty, uusia en osta.

Afrikankukkaprojekti on loppusuoralla, niitä on nyt 210, yksi kymmenen satsi puuttuu.

Sommittelu ja yhteenliittäminen saa odottaa, se onkin taas ihan oma projektinsa.

KORUJA JA KULTTUURIA

Tehtiin koirani Hymyn kanssa hikeä ja sykettä nostattavaa umpihankilenkkiä takapihalla, kestoltaan kokonaisen tunnin ja pituudeltaan kilometri. Huh, huh.

Olen pari päivää potenut pientä polvivaivaa, ja ajattelin, että en ainakaan liukastu kun mennään umpihankeen eikä koiraakaan tarvitse pitää hihnassa.

Polvivaiva alkoi kun päivänä muutamana tehtiin potkukelkkalenkki liukkaalla ja lumisella tiellä. Oli liiaksi vauhdin hurmaa. Ja kivaa. Koirasta ja minusta.

                                            Talvinen aurinkokin jo paisteli naapurin metsän takaa.

Maanantaina kävin taas omalääkärillä vuotuisessa terveystarkastuksessa. Tammikuun käynti on sopivasti syntymäpäiväni aikoihin. Nyt tuli vuosiksi 69., seuraavaksi sitten tasavuodet.(Mihin se aika on kulunut, vasta äskettäin oli nuori tyttö?!)
Joulukuussa otettiin verikokeet.Vain kolesteroliarvot olivat sillä huonommalla puolella, ruokavaliolla arvot eivät pysy paremmilla lukemilla, joten aloitan kokeeksi kolesterolilääkityksen. Muuta vähäistä lääkitystä vähennettiin edelleen.
Lääkärissäkäyntejä viime vuotena tavanomaista tammikuun käyntiä lukuunottamatta ei ollut muita. Olen tyytyväinen.

Meillä- Puolisolla ja minulla- on meneillään joulukilojen karsintakuuri ja se onkin tekemässä tepposiaan  (vai kepposiaan?
On tullut ylimääräistä energiaa hävitettäväksi asti.
Puoliso on käyttänyt sitä WC:n katon uudistamiseen. Alkuperäiset tummentuneet laudat peitettiin valkolakatulla panelilla ja valaistus upotettiin lautojen lomaan. Aiemmin on uusittu kokopeiliset yläkaapit, ne ostin Ikeasta.
 Puoliso oli pukenut maaliset remppavaatteet päälleen ja siitä paikasta Hymy alkoi läähättää ja paeta selkäni taakse turvaan. Paniikki lisääntyi kun kompressori tuotiin sisälle.
Me- Hymy ja minä- linnoittauduimme perähuoneeseen katselemaan tallennettuja filmejä.

Oman energianpurkuni olen siirtänyt koiran kanssa ulkoiluun, pikkuhuoneeni siivoukseen ja tietenkin käsitöihin.
Nyt olen innostunut virkkaamaan Afrikankukkalappuja, valmiina on 120, vielä on tulossa 80. Iltaisin saan niitä tehdyksi 20.
Korujakin pitäisi saada taas tehdyksi, korutyöt ovat olleet paitsiossa yli vuoden. Tänään kävin hakemassa muutaman pussillisen helmiä omalta kylältä HELMIQ;lta. Kaikenlaista tarjontaa oli vaikka kuinka paljon, ostin tilausteni lisäksi vain muutaman punaisen kristallin ja ensi joulunaikaa varten tähtipohjia. Kun halvalla sain.

 Kirjan ostin alemyynnistä OMPELIJANMAAILMASTA kun hain ompelukoneen puolia. Kirja minua taas innosti näihin korutöihin. Näin joskus kuvan kaulanauhasta, joka oli koottu turkoosinvärisistä ja ruskeista helmistä, ja nyt sen aion toteuttaa. Nämä ovat "turkoosit" ovat värjättyjä howliitteja.

Jonkunverran noita helmiä ym on tullut väkerrettyä, joka päivä niistä joku setti onkin kaulallani. Puukoruja käytän neuleitten kanssa, muita sitten muulloin.
                 Yksi lempikoruistani on nahkanauhaan ja puuhelmiin ripustettu vanha vyön solki.

                                          Neuleasukoru parhaimmillaan. Mielestäni.

Nykyään noita edustus- tai muitakaan menoja missä voi koruja käyttää on aivan liian vähän.
Tänään menen kylän entiselle lukiolle elokuviin, siellä näytetään "Eila, Rampe ja Likka".
Puolisokin lupasi lähteä kulttuuria katsomaan.
Minä tarjoan tämän huvituksen.

VÄHÄISTÄ JA VAATIMATONTA TOIMINTAA

Pimein marraskuu ja joulukuukin on mennyt lievää tylsyyttä potien. Vaihtelua on tuonut entisten työkavereiden pizzalounastapaaminen joulukuun alussa. Meitä oli paikalla taas lähes parikymmentä eläkeläistä.  Todettiin ja päiviteltiin  -jopa 40:n vuoden- yhteisiä työvuosia. Kaikilla on pitkä työura, -nyt sen paljastan - kehitysvammahuollossa ja nyt loppumassa olevassa yli 50-vuotiaassa laitoksessa. Kukaan ei muistele entistä työtään katkerasti. Työmme oli nykysanastoa mukaellen haastavaa. Vuorotyökin toi omat haasteensa perheillemme. Oppisuuntia aikanamme oli monenlaisia, jotkut niistä nopeasti unohdettiin, toisia kehiteltiin eteenpäin. Ja tulosta syntyi. Asukkaiden paremman elämänlaadun parantamiseksi.

Olen ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä virastani enkä enää ole seurannut hoitotyön kehittymistä.

Aikaisempina vuosina kirjoittajapiirissäkään en rohjennut kirjoittaa kokemuksistani vaativan ja antoisan työni parissa. Koin-ja koen sen vieläkin niin intiiminä ja henkilökohtaisena elämänjaksona, etten halua sitä kirjata ulos.

Tallinnassakin tuli poikettua paikallisten Eläkkeensaajien joukonjatkona. Merelle oli uutisoitu kovaa myskyä, mutta meri olikin melko tuuleton. Tallinnassa oli kylmä, ei innostanut liikkua keskustaan ja aikaakin oli vain muutama tunti ostosten tekoon. Puoliso hankki joulujuomia sataman aarreaitasta. Minä tyydyin katselemaan paikallisen marketin myymälöissä. Pari kerää kimallelankaa taisin ostaa.

Laivamatkalla kudoin lankakopastani löytämistäni Teddy ja Soft-keristä tytöille kaulaliinat,  helmineuleella tein.

Toinen valmistui meno- ja toinen tulomatkalla.

Onneksi saatiin vähän lumipeitettä heinikoille. Hymy oli innoissaan löytämistää jääkimpaleista, herkkua oli.

Auringonvaloakin nähtiin pilvenraoista.

Joulukuun viikot ovat menneet nopeasti erilaisssa toimissa. Monta päivää olen saanut kulumaan omaisteni asioita hoidellessa. Omaisen hoitokodin joulujuhlassa vietin yhden iltapäivän. Toinen taloutemme auto lähti Kolmannelle Pojalle työautolainaksi muutamaksi viikoksi ja yhdellä autolla pärjäämistä on nyt harjoiteltava. 

Kahdella bussilla kulkeminen ollut jännittävää. Onneksi yhdelle matkalle viereeni sattui istahtamaan puhelias vanhempi (ikäiseni) rouva ja matka kaupungin halki sujui rattoisasti jopa opettavaisesti. Nyt tuli katseltua vanhemman asuinalueen rintamamistaloja ja ihastuin niiden "arkkitehtuuriin". En ihmettele niiden suosimista.

Niissä on selvästi "henki".

Toinen omainen tarvitsi konkreettista apua huushollinsa kunnostamiseen. Nyt oli ostettu ammattisiivooja avukseni. Samassa hötäkässä sain järjestettyä lähes avuttomaa tilaan vaipuneelle omaiselle kuntoutuspaikan muutamaksi viikoksi. Helpottaa minun arkeani.

Käsityökoppa on pullistellut valmiita lahjapakettiin siirtyviä tekeleitä.

P.Sylvi.S saa nämä Hile-langasta kudotut myssyn, lapaset ja kaulaliinan. 

Nämäkin on paketoitu.

Piirakkasukat ja Teddy-lapasetkin löytävät saajansa.

Nyt on lankakeräaatikot huvenneet kiitettävästi. 

Lanka-alennusmyyntejä odotellessa

TEKAISIN MUUTAMAN TAKIN

Kesällä 2013 olin täysin kyllästynyt ompelutekemisiin, purin työhuoneeni ja tuunasin sen vierashuoneeksi ja toisen tietokoneen käyttötilaksi. Tietokoneella tulee istuttua tovi jos toinenkin.
 Asioita hoitamassa, useimmiten. Hoitelen kahden omaiseni pankki- ym. asioita ja ne toisinaan vievät aika paljon aikaa. Omieni lisäksi.

Kesän aikana ompelukoneeni ja työpaikkani on ollut lasiterassilla. Sillä on ollut hyvä valoisassa tilassa ommella muutama mekko. Ja jotakin muuta pientä.
Nyt ei ole omaa ompelutyöpöytää., joten keittiön pöytä saa toimia tilapäisapuna.

Siivousvimmassani kävin läpi kangasvarastojani ja tein hyviä löytöjä.
Löysin reilun palan mustaa ohutta takkivillakangasta. Eurokankaasta joskus kolme vuotta sitten ostettua.
Siitä sain ommeltua 70-luvun kaavalla viitan. Samalla kaavalla olen tehnyt ainakin 6-7 vaatetta. Sadeviittojakin on pari. Nyt saa tämä malli riittää.

Kangasta vielä jäikin, ja tekaisin Käsityölehden  1/2000 kaavalla vuorittoman jakun. Tälläkin kaavalla olen tehnyt monta jakkua, erilaisista kankaista. Hyvin istuu päällä ja on helppo tehdä. Ainakin laadukkaasta villakankaasta. Tätä jakkua voi pitää pikkumekon, hameen tai housujen kanssa. 

(Anteeksi huonot kuvat, kameran linssissä oli jotakin töhnää, eikä tuo asettelukaan oikein toimi.)

Tässä muutama aika sitten aloittelin Strömsö- jakkua ruskeasta kirpputorilta ostamastani Kid Mohair- langasta. Valmistuihan se lopultakin.

Kiva siitä tuli ja kevyt päällä. Myssy pitää vielä virkata.Väri on tummempi ruskea, "ulkostudioni" muuttaa värejä.

Eikä tässä vielä kaikki.

Ylähyllyn laatikossa on ollut marinoitumassa pari metriä ruskeaa teddykangasta. Olen sen aikoinaan ostanut jonkun takin vuoriksi, mutta käyttämättömäksi  on jäänyt. 

Jossain Burdan talvisessa lehdessä oli mallilla juurikin teddyturkiksesta tehty takki ja sellaista nyt minäkin tavoittelin.

Taas kaivelin vanhoja kaavojani, tämäkin jo vuosia vanha jakun kaava Käsityölehdestä. 

Vuorikankaankin löysin jonkun laatikon uumenista. Vähän aikaa tätä kangasta pyörittelin ja tulin siihen tulokseen, että se taitaa olla suihkuverhokangasta ja kätkin takaisin laatikon pohjalle muuta käyttöä odottamaan. 

Oli asioita kylälle ja poikkesin Vahinkotavaramyymälään ajatuksena  turkisliikkeen kangasjäämiä katselemaan. Ja löytyihän se uusi vuorikangas laadukkaasta ulkoilukankaasta,1€ metri!

Ja takista tuli tällainen:

Kello 12 päivällä asetin kankaat ja kaavat keittön pöydälle ja viideltä oli takki valmis. Napit ompelin kun katselin Emmerdalea.

Aika hauska, sellainen ruokakaupassakäyntitakki. 

Vielä on odottamassa ompelua yksi talvinen toppatakkikangas ja muutama muukin kankaanpala.

Toppatakin kaavaa olen etsinyt iltakaudet omista varastoistani ja jopa netistä. Ainakaan Burdalla ei ole ulkoilutakin kaavoja, sellaista mitä olen etsinyt. Sattumalta eksyin blogiin, jossa tekijä oli ommellut Ottobren kaavalla toppatakin, ja se kaava olikin juuri sellainen mitä tavoittelin. 

Tilasin heti tämän Ottobre Woman 5/2014 lehden. 

Ompelukone saa nyt siirtyä hetkeksi kaapin uumeniin, pöytä saa taas liinansa ja minä pääsen päiväkahville.

VAUVANEULEITA JA VILLASUKKIA

Veljentyttö sai pienen pojan. Lupasin neuloa pikkuiselle villapuvun, kuten tädeillä on tapana. Tekeminen on takkuillut eri syistä. Nyt on puku luovutuskunnossa, toivottavasti vielä mahtuu. Perinteiset junasukatkin sain neulottua.

Samalla mallilla eli ainaoikeinneulomalla olen tehnyt useammankin vauvanasun. Viimeksi viisi vuotta sitten vaalenpunaisen Tildalle.

Neljännen Pojan poika N.Kristian Joensuun tienoilta kävi pikkulomasella äitinsä kanssa. Jo viikkoja etukäteen varasi yöpaikan meiltä. Isänsäkin luona vietti yön. Nopeasti nuo 11-vuotiaat pituutta kasvavat. Oli melkein minun mittainen, reilusti yli puolitoistametrinen.

Kotimatkalle pakattiin pussillinen tumppuja ja sukkia.

Painava koulureppukin oli mukana, tulikohan läksyjä tehtyä?

Jouluksi N.Kristian tulee taas tänne isän luo.

Aina on kova ikävä kun nykyään harvemmin tavataan.

LANKAVARASTOA KUTISTAMASSA

Ulkoinen valokuvastudioni on toistaiseksi käytössä neuleitten kuvaamisessa.

Tv-tä tuijotellessa viimepäivinä olen saanut aikaseksi kaksi paria putkisukkia (toinen pari meni jo lahjaksi) langanlopuista. Putkisukkia en olekaan aiemmin neulonut, mukavilta ja istuvilta tuntuvat jalassa.

Eräälle vielä näkemättömälle henkilölle kudoin värikkäät sukat. Mustan piponkin tein.Tämä eräs henkilö tulee liittymään perheeseen kunhan tapaaminen saadaan aikaiseksi. Ollaan kadonneen jäljillä. 

Tablettini sopii villapuseron langanlopuista tehtyyn olkalaukkuun. Harvemmin kuitenkin taidan kulkea tabletin kanssa koiralenkillä tai puutarhassa, niihin tarkoituksiin kirjavat neuleeni on tehty.

Sainpahan langanloppuja taas pois.

Jostain kirpputorilta vuosia sitten olen ostanut KidMohairin ruskeaa lankaa. Värinsä puolesta se ei ole päässyt miksikään tekeleeksi. Nyt mietin: virkkaanko toisen Strömsömallisen jakun vai kudonko Novitan Taikajakun. Eilen illalla tein päätöksen ja aloitin virkkaamaan Strömsö-jakkua itselleni (tai jollekin muulle jos on tarvetta). Nopeasti se eteneekin kutosen koukulla. Mustalla Rose-mohairilla teen raitoja.

Veljen tyttären perheeseen syntyi viikolla esikoispoika. Tätinä sain luvan tehdä vauvalle neuleasun. Teen sitä omalla mallilla, samanlaiset olen tehnyt omillekin lastenlapsille. Nyt sattui kömmähdys: vastasyntyneelle nuttu on aivan liian iso, tein purkuhommia ja aloitin uudelleen. 

Tapanani ei ole ollut aloitella montaa työtä yhtàikaa, mutta nyt olen oppinut siihenkin tapaan. 

Monessa kopassa ja pussukassa on nyt odottelemassa erilaisia alkuja, fiiliksien mukaan niitä aina jatkan.

NEULEITA SYYSPÄIVIIN

Tulin katsoneeksi alkusyksyllä Strömsö- ohjelmaa, juurikin sitä missä näytettiin virkatuista kuusikulmioista tehtyä vauvannuttua. Tekotapa kiinnosti minua kuten satoja muitakin käsityöihmisiä ympäri Pohjolaa.
Jo samana iltana pengoin lankalaatikkoani ja sieltä löytyikin vuosia sitten hankittua Pirkanmaan Kotityön Lenkkimohairia, oli mustaa, valkoista ja tummanpunaista. Mustan ja valkoisen arvelin riittävän tulevaan tekeleeseen. Aioin tehdä Strömsö- vauvannutun omille mitoilleni. Pari iltaa virkkailin ja huomasin, ettei lanka taidakaan riittää. Onneksi oli asiaa Tampereelle ja sainkin samaa lankaa, värikään ei poikennut omasta mustastani. Totesin, että aika hintavaa tuo Lenkkimohair on, maksaa melkein 120€ kilo. Nuttuuni meni lankaa 750 g, joten hinnaksi neuleelle ja myssylle tuli n 80€! Aika paljon!

 Lankana lenkkimohair on helppoa neuloa vaikka neulekoneella tai virkata ja vaate on miellyttävä pitää.
Kaapistani löytyy muutama muukin Lenkkimohair-vaate ja siitä kudoin puseron pojantyttärellekin.

Rohkeana päivänä rusetin voi laittaa vaikka etupuolelle.

Minulla -kuten muillakin käsitöiden harrastajalle -on aina pikkunöttösiä lankakerien loppuja. Kesällä innostuin virkkaamaan niistä puseroa pihatöihin. 

 Langanloput ovat pääosin melkein villaisia Novitan 7-veljestä jne.

Virkkasin puseron pyörönä, aina yksi kerros samaa väriä ja koukaten silmukan takareunasta. Hihoja virkkasin samanaikaisesti rivi kerrallaan, näin sain symmetriset raidat hihoihinkin.

Pikkupipoonkin riitti lankoja.

Värikäs pusero on mukava asu koiralenkillä.

VIRKISTYSPÄIVÄ

Tällainen on ollut olemukseni muutaman päivän. Väsynyt.
Alkukesä on mennyt lomalasten kanssa. Heitä on ollut taloudessa  kuusi, välillä kahdeksan ja kaverit lisäksi. On ollut erilaisia jännitteitä ilmassa ja on täytynyt pinnistellä oman jaksamisen kanssa.
Nyt on lomalaiset kodeissaan ja me -Puoliso, Hymy ja minä muutaman päivän -toivottavasti -omin nokkinemme kotinurkissa.
Lauantaina kävimme Ideaparkissa ostamassa tarpeellista ja sopimatontakin. Uima-altaan puhdistusaineet olivat vääriä, samoin joku muu ostos tarpeeton. Vaihtoon menivät. Onnistuneesti, ei tarvinnut takkuilla.
Jätin Puolison penkille istumaan ja poikkesin Eurokankaaseen katselulle  ja löysinkin sieltä parit vaatekankaat. Halvalla.
Puoliso oli taas illalla tuunaamassa kyläyhdistyksen rantasaunaa ja minulle koitti "onnen päivät".
Sain rauhassa käydä luomaan ja tällaista sain aikaiseksi:

Mekon nimi on "Metsäradio", tein sen kun kuuntelin  metsäradiota. Monta kertaa sen sain pukea päälleni sovitukseen ja taas pois. Yksin on hiukan hankala saada kaikki muotolaskokset oikeille paikoilleen. Kaava on joku vanha, mutta minulle mieleinen. Olen tehnyt tällä mallilla muutaman kesävaatteen. 

Pikkujakun alla on mekko, kangasta oli 2,5 metriä, se maksoi n 8 €. 

Suunnitelmissa on pieni lomanen Tallinnaan velipojan ja vaimonsa kanssa. Uusi mekko on rypistymätön ja kevyt pakattava. 

Nyt on olo taas aivan virkeä, 

Pienestä se henkinenkin kapasiteetti latautuu.

Kuten pikaisesti ommellusta mekosta.

ONNISTUNEITA OSTOKSIA

Kevään aikana on tullut ommeltua muutama mekko. Kaapissani on ollut mustavalkoinen iso huivi jolle en löytänyt käyttöä. Syy: kun tarkastelin tarkemmin kankaan kuosia ei se minua miellyttänyt. Siihen oli painettu lähes aidon kokoinen seepra ison päänsä kanssa! Materiaali kuitenkin oli miellyttävää.
Tyrnifarmarit-blogista löysin "15 minuutin mekon" ohjeen. Kaapista löytyi toinenkin käyttämätön sopivankokoinen kankaanpala ja Eurokankaan palalaarista kolmas.

 Mallihan on yksinkertainen: saumoja ommellaan vain kaksi eli hihasta helmaan. Kaula-aukkokin on hyvä tehdä. Tarkka teko-ohje on www.tyrnifarmarit.blogspot.com blogissa.

Seeprakuvioisen mekon alla olen käyttänyt pitkähihaista poolopaitaa ja legginsejä, ja päähän kun kietaisee huivin niin tällaisella asulla voi mennä naapurinrouvan kahvikutsuille. Vanhempikin daami.

Tämä vihertävänkirjava on nyt lempimekkoni saunan jälkeen, materiaali on ohutta läpinäkymätöntä viskoosia.

Mekkoni on täyspitkä liehukkeineen, ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun niiden kanssa olen jäänyt ovenrakoon milloin ulko-ovessa tai kasvihuoneessa. Koirankarvat nuo liehukkeet hyvin kerää lattioilta.

Vuosi sitten kunnostimme "päämakuuhuoneen" ja laitoin sinne puuvillapitsiverhot. Nyt teki mieleni kevyttä pitsistä päiväpeittoa. Käsivirkkaukseen en halunnut ryhtyä. Yhtä peittoa olen aloittanut (40 vuotta sitten). Tein sen liian vahvasta langasta eikä mitoitukset sopineet minkäänlaiseen sänkyyn. Tuolla se tekele vieläkin on kaapin hyllyllä keskeneräisenä.

Tampereella Sammonkadulla on tuttu Fihlin kangaskauppa, sieltä olen saanut aina tarvitsemani kankaat. Ja sieltähän peittokangas taas heti löytyi. Siinä se oli pöydällä, ei tarvinnut etsiä eikä liiemmin valita.

Kauppa on kuulemma harvinaisuus, samalla konseptilla toimivia on Suomessa vain muutama, tämä vanhimmasta päästä. Itse olen ollut asiakkaana yli 30 vuotta.

Näin kauniisen kassiin pakataan Fihlillä kankaat.

Tällaiselta haluaisin itsekin näyttää.

Mutta en näytä, en.