KUNNIAKIRJOJA JA TODISTUKSIA

Koulaikanani pidettiin erilaisia kirjoituskilpailuja. Oli raittiuskirjoituskilpailuja raittiusviikon aikana, ja koulujenvälisiä henkisiä kilpailuja ja yksi niistä oli aineenkirjoitus.

                                     Palkinnoksi sain Vanha Tampere-kirjan ja kirjoittamisen kipinän.

Selailen kirjaa vieläkin usein, ainakin viimeaikoina kun tutut lapsuuden leikkipaikat kokevat valtavia
mullistuksia uudisrakentamisen myötä.

Äitini-Vanhan Rouvan sisaren ystävättärellä oli liikeyritys: mannekiinikoulu. Koulu tuli kurssittamaan mannekiineiksi haluavia nuoria naisia Tampereellekin. Kun tilaa sinne vielä oli passitettiin Leena-sisko ja minut joukkoa täydentämään. Olimme 12- ja 14-vuotiaat. Opiskelupaikka oli hotelli Emmauksen hotellihuoneessa. Käytävällä harjoiteltiin poseerausta, kävelyä ja etenkin sitä kääntymistä mitä mallit tekevät catwalkeilla.
Huoneessa sitten harjoiteltiin kaunista istumista, säärien, käsien ja hameenhelman asettelua. Hallussa ovat vieläkin. Äitimme oli Waseliuksen kenkätehtaassa ruiskumaalarina ja hän sai mallikenkiä käyttöönsä. Niillä piikkareilla mekin siskon kanssa kaunista kävelyä harjoiteltiin.

Käytöstavoista tärkeimpänä (ehkä) pidettiin tulitikun sytyttämistä, eli tulitikku tuli raapaista aina itseen päin, ei koskaan toiseen päin. Ja kun antoi toiselle savukkeeseen tulta, piti oma savuke ottaa pois suusta ja pitää sormien välissä kauempana kumppanista. Eikä savua saanut puhaltaa toista kohti.

 Muut mannekiinikoululaiset olivat nuoria neitoja, siskoa ja minua vanhempia, useimmat leninkiliikkeiden myyjättäriä joiden tuli olla esimerkkinä asiakkaille.
Valokuvaposeeraustakin meille opetettiin. Niitä kuvia otti oikea ammattilainen. Omat poseerauskuvat ovat jo joutuneet teille tietymätttömille, olisiko senaikaisille ihailijoille?

Mannekiinikoulun päätteeksi osallistuimme muotinäytökseen, eri liikkeistä meille osoitettiin sen kevään -61, muotivaatteet.
Minut lähetettiin hattukauppaan Hämeenpuistoon. Siellä myyjä sanoi maagiset sanat: "Hattu pukee Teitä!"
Hattuihminen äitini- Vanhan Rouvan tapaan olen vieläkin. Puoliso -herra Kukkaro joskus lausahtaa: "Älä ainakaan tota päähäs laita!" Harvoin sellaista kuuntelen. Miehet ovat miehiä.

Muotinäytös pidettiin Teatteriravintolassa ja siitä tehtiin uutispätkä "Kamera kiertää"-katsaukseen. Minäkin pääsin televisioon: piti kävellä Tampereen Teatterin graniittikaidetta pitkin yleisön katseiden alla ja tv-kameran pyöriessä.

Olen tässä kuvassa samanikäinen kuin poikieni tyttäristä enemmistö alkaa olla.

Mallin tai mannekiinin uraa ei minulle kehittynyt kun tuota mittaakin on vain vähän toista mittanauhaa.

Kiinnostus pukeviin vaatteisiin ja niiden tekemiseen tuostakin nuoruuden kohokohdasta jäi.

Samoin kirjoittamiseen.