perjantai 8. toukokuuta 2015

LAULUKUORON POJAT JA SOTA SAMMOSTA

Elämässä ei käy aina niin kuin haaveillaan. Omat haaveeni olivat tyrehtyä kun oppikouluni ensimmäisellä luokalla vanhempani jakautuiva kahteen huusholliin.
 Me viisi lasta lähdimme äidin mukaan ja isä ja ukki toisaalle, mummi oli kuollut edellisenä talvena.
Äidillä ei riittänyt voimia minun koulunkäyntini tukemiseen, sain ehdot, enkä suorittanut niitä. Omalla päätökselläni päätin lopettaa oppikoulun ja siirryin takaisin kansakoulun puolelle. Olin silloin vasta 11-vuotias.
Kalevan koulu oli uusi kouluni ja siellä olikin erilainen henki Tipalaan verrattuna ja uusia ystäviä löytyi helposti.
Siihen aikaan tuli muotiin - ja ikäkin oli siihen otollinen- nailoniset alushameet, pastellinväriset nailonkankaiset sukkanauhakorsetit ja hiukan topatut rintaliivit. Niitä oli kiva vertailla luokkatovereiden kanssa. Joskus korsetista meni luu poikki ja auta armias kuinka se katkennut luu hankasi vyötäröllä. Sitä sitten paikattiin pumpulitupolla. Ja jos sukasta puuttui se nappi jolla sukka kiinnitettiin tai korsetin sukkanauhalukko oli rikki niin tilalle laitettiin markka . Joskus se markka valahti alas sukkaan ja kyllä hävetti.
 Se oli sitäkin aikaa kun voimistelutunnin sai lintsata kun sanoi olevansa "iso tyttö".
Nykyään ajelen usein entisen kouluni ohi ja joskus on tullut mieleen fysiikan tunti joka pidettiin ulkona verkkoaidan vieressä. Miesopettaja nosti autonsa- Ifa tai Moskwits- konepellin ylös ja yritti opettaa meille tytöille autonmoottorin toimintaperiaatetta. Mäntien liikkuvuudesta ainakin oli puhetta. Kun auton konepelti kopsahti taas kiinni, unohdin  kaiken mitä sen alla oli.

Vanhempainjuhliakin järjestettiin.  Opin taittelemaan (ja vieläkin sen osaan) lautasliinan lumpeenkukan malliseksi. Siihen asetettiin toisen oppilasryhmän leipomat pullat.

                  Valokuvan takana lukee: Vanhempainjuhla, sota Sammosta (Pohjolan väki) 17.3 -60
              Meillä työillä on esiintymisasuina käsityötunneilla ommellut pikeepuserot ja vekkihameet.

                                    Kuvan taakse olen kirjoittanut: poikakuoron pojat 17.3 -60
Tämä kuva saa minut aina hyvälle tuulelle.
Missä te kaikki oikein olette?

Koulun viimeisessä kevätjuhlassa kun siirryimme toisiin kouluihin annettiin minulle  tehtäväksi puheen pito.

Puheeni alkoi: "Oi Sinä mahtava Kalevan koulu!"
Jne muuta mahtipontista.

Olin hiukan sellaiseen taipuvainen.

Olenkohan vieläkin?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti