ÄITI OMENAPUUSSA JA ORVOKKIKÄYTÄVÄ

 Meillä oli mökki Litukan siirtolapuutarhassa Tampereella.  Mökki oli reunimmaisessa rivistössä ennen Kaupin metsää. Nyt sen takaa kulkee kävelytie Tekuun ja Taysiin Koljontien jatkeena.
Kuvat on otettu joskus -53-54 loppukesällä. Tietysti- kuten kuvista näkee.
Pienellä maatilkulla kasvoi vaikka mitä, ainakin monta omenapuuta :Åkeroa, Melbaa,Loboa, Punaista Kanelia ja Valkeaa kuulasta.

Pitkää käytävää reunusti valkoiset leimut, niiden edessä siniset orvokit ja polun toisella puolella pinkit sammalleimut. Sisääntulon molemmin puolin kasvoi rehevät parsat ja tiikerinliljat. Mökin kuistin edessä oli valkoiset sireenit. Perunamaata en muista palstalla olleen, vaikka hyötykasvien viljelyyn nuo siirtolapuutarhat aikoinaan on perustettu.

Sieltä mökkipihasta on minun sielunelämääni jäänyt syvät muistot. Etenkin kasveista ja mullan tuoksusta. Omaan pihaani olen kerännyt juuri samat omenalajikkeet, reunuskukat, perennat, parsat ja tavoitellut juurikin kuvien antamaa henkeä.
Tapana oli, että mökkikäytävä haravoidaan kuviolliseksi iltaisin tai ainakin lauantaina. Tätä tapaa olen neuvonut Puolisolle- herra Kukkarollekin nykypihassamme, joskus toimi onnistuu, joskus taas ei.

Syksyllä mummi ja äiti keräsivät omenat talteen. Ne käärittiin silkkiseen vessapaperiin ja laitettiin sinkkiammeeseen. Vintillä viidennessä kerroksessa niitä säilytettiin ja talvella syötiin. Nykyään teen itse juuri samoin ja Åkerot ja Melbat maistuvat meilläkin pitkin syksyä ja alkutalvea.

Kotimme oli Lapintiellä, lyhyen kävelymatkan päässä Litukalta.
Eräänä mummin ja äidin kaapinsiivouspäivänä olimme me -velipoika ja minä, 4 ja 5-vuotiaat- keksineet lähteä kävelylle. Olimme laittaneet jalkoihin tallukkaat ja ne jalassa laputimme matkoihimme. Mummi meidät sitten jostakin Litukan puistosta löysi.
Litukan puistossa vietettiin Juhannusjuhliakin. Juhlaohjelmaan kuului laulua, piirileikkejä ja akrobatiaa. Kahden koivun väliin oli pingoitettu tiukka naru. Ja olikin ihmeellistä kun joku sitä narua pitkin sitten käveli. Kotikutoinen sirkustemppu ja me lapset ihmeteltiin: "Kuinka taitava!"

Mökki myytiin kun mummi kuoli ja perheeseen tuli muitakin muutoksia.

Siirtolapuutarhan henkeä en ole unohtanut. Sieltä on perua oma kiinnostukseni kotipihan rehevään kasvivalintaan ja siitä huolehtimiseen.