keskiviikko 23. joulukuuta 2015

MUISTAAKSENI JOSKUS OLI JOULUNA LUNTA

Nyt on lahjat paketoitu -se vähä mitä tänä jouluna maailmalle lähtee, omatekemiä kaikki.
Olen joulupanikoija, ostoskeskuksissa näihin aikoihin kuljen kuin sumussa, niin tänäänkin.
Aamupäivällä käytiin parille lähipiiriläiselle viemässä joulutervehdykset, toisessa paikassa tarkistin, että kaapissa on ruokaa ja tupakkamassi täytenä. Joku tarvike jäi puuttumaan ja sitä sitten piti kiertää etsimässä täpötäydessä ostoskeskuksessa. Onneksi löytyi.
Oman ostoskärryn tyhjyys hiukan nolotti kun muilla kärryt pursusivat tavaraa melkein laitojen yli.
Niin kai meilläkin aikaisemmin.
Meille on tulossa erilainen joulu. Pääsemme valmiiseen pöytään. Menemme Tuusulaan.
Koskaan en ole ollut joulua pois kodistani, työvuoroissa kyllä, useinkin. Hoitotyö kun vaatii rutiininsa oli pyhä tai arki, joulu tai juhannus. Hyvät muistot on jäljellä laitosjouluista, tunnelma ei ole vieläkään mielestä häipynyt.
Tähän jouluun asti on  kaikki pojat perheineen viettäneet ainakin osan joulun-juhannuksen- pääsiäisen ym. juhlanajan luonamme.
Nyt kaikki ovat jo varttuneempaa väkeä ja omissa perheissään, mummolajouluja ei nyt tarvita. Poikienkin perheissä on totuttu, että rouvapuoliso on pyhisin töissä, hoitopuolen ihmisiä kun ovat.
Nyt meidät kutsuttiin Kolmannen Pojan syksyllä ostettuun kotiin monihenkistä joulua viettämään.
Aiemmin ei kotoa olla voitu poistua kun oli se Hymy-koira.
Illalla leivoin taatelikakun, sen perinteisen, sekä kinkkurullia ja torttuja. Pullat jätin tällä kertaa leipomatta, niitä ei nykyään kukaan syö. Intohimoni on Tiramisukakku, se on tekeytymässä jääkaapissa. Tiramisustani puuttuu Amaretto, saan siitä vanhanaikaisen sappikivikohtauksen.
Puoliso paistoi kinkun kuten aina. Lukeeko jossain lausumattomissa säännöissä, että kinkunpaisto on aina miesten puuhaa? Vähän oli ärhäkkää sanontaa kun olin vallannut tekemisteni kanssa puoli keittiötä  enkä ollut heti valmiina antamaan kinkulle tiskipöydän parasta paikkaa! Minulla on sellainen laaja-alainen tekemisen malli, eli valloitan kaikki pinnat tavaroillani. En nyt viitsi sitä kuvin teille näyttää.
Lahjojen paketointi oli taas oma ohjelmanumeronsa.
"Onks`sulla paperia, missä teippi?" "Kelle tää tulee?" "Onks´sulla sille mitä?" "Onks´jossakin kassi mihin nää tulee?" "Meirän täytyy lähtee jo aikasin kun hautausmaillakin menee ainakin tunti."
Minä vastailin ja ojentelin puuttuvia tavaroita ja välillä kudoin pahasti keskenolevaa lumiukkosukkaa.
Tämä pari meni jo pukinkonttiin. Juu, ovat ne ihan samankokoiset vaikka kuvassa istuvat erikokoisina.

Päivällä ehdin vähän ulkoilla pihapiirissäkin, täyttelin lintujen ruoka-astiat ja suunnittelin paikat kynttilälyhdyille. 

Pihapiiri 23.12 2015



JOULUPUKKI VUODELTA 2001 JA ROUVA MYTTYNEN TOIVOTTAVAT  ARVOISILLE LUKIJOILLE LÄMMINHENKISTÄ JOULUA 2015!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti