Oli nimittäin puolison-herra Kukkaron työporukan pikkujouluilta Tampereella.
Eteisessä tutun tuoksupilven reunamilla minä vielä tarkistin juhlijan ulkoisen olemuksen.
"Onko parta ajettu kunnolla? Onko pyhätakki päällä?"
Joskus se parranajo on jäänyt vähän toispuoleiseksi kun kesken ajon onkin tullut muuta toimitettavaa, esimerkiksi pitää vastata puhelimeen.
Ja niitä samannäköisiä takkeja kaapissa on useampikin.
"On parta ajettu ja tää takki on hyvä me mennään vaan Plevnaan syömään."
Ei ole enää ihan helpoin juttu päästää ikämiestä pikkujoulujen aikaan kaupungin yöhön.
Onneksi on tuttu ja luotettava porukka matkassa ja Neljäs Poikakin kuuluu samaan ryhmään.
Oma iltani sujui elokuvaa "21tapaa pilata avioliitto"- katsellessa, kynttilää poltellessa ja punaviinilasillista nautiskellessa.
Samalla kudoin tietenkin sukkaa.
Puoliso palautettiin hyväkuntoisena ja hyvinsyöneenä jo ennen puolta yötä kotitanhuville.
Iltapäivän olin saanut kulumaan läppärini kanssa. Sillä kirjoittamista harjoittelin ensi vuoden toimiani varten.
Tulin nimittäin suostuneeksi ja valituksi erään yhdistyksen hallitukseen ja sitä kautta sihteeriksi, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Nyt piti palautella mieleen entiset opit. Kuinka nykyään kirjoitetaan pöytäkirja? Aiemmissa sihteerihommissa en niitä koneelle talletellut, puhtaaksikirjoitin ne ja tulostin, siinä kaikki.
Nyt on puheenjohtajakin uusi, on vähän perhosia vatsanpohjalla kun on opeteltava "suhde" uuteen ihmiseen.
Monenlaista "edustustehtävääkin" uuteen rooliin näyttää kuuluvan.
No eipä se haittaa, on tätä hiljaiseloa ollutkin riittävästi kun Hymyäkään ei enää ole ja poikien lapset lähes teinejä omissa menoissaan.
Pöytäkirjan sain kirjoitettua ja tuntui kuin vanha sirkushevonen olisi taas päässyt maneesiin.
Läppärissä on erilainen kirjoitusohjelma kuin pöytäkoneessa ja jouduin vähän mietiskelemään kuinka saan tiedostot tikulle ja tulostettavaksi. Onnistuinkin omin avuin.
Minulla on ollut ikivanha sähköpostiosoite jo Kolumbuksen ajoilta ja sen ajattelin ottaa yhdistyskäyttöön.
Ei se ihan noin vain käynytkään,vaikka sain sen toimivaksi; se ei lähettänyt postia kaikille osoitteille.
Olin jo tehnyt osoitekirjat Kolumbukseen enkä saa niitä siirretyksi toiseen postilaatikkoon. Eli olin tehnyt turhaa työtä. Voi minua!
Vähän olen askarrellut Tommi Kinnusen "Neljäntien risteystä" kuunnellessani. Kirjan pituus on kymmenen tuntia. Kun kuuntelun makuun pääsee, ei millään malttaisi sitä lopettaa. Kirja veti minut heti mukaansa, Kinnusella on minua koskettava kirjoitustyyli. En ole aiemmin paljoa äänikirjoja kuunnellut, tämän jälkeen niitä aion hankkia. Elisa-kirjasta saa joskus hyviä kirjoja jopa alle neljän euron.
Kuunnellessani näpräsin jo vuoden askartelulaatikossa odottaneita tähtipohjia koristeellisimmaksi.
Joulukorttien mukana lähtevät koristeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti