IHMISENNÄLKÄ

-oli jollakin hyönteisellä joka puri minua rintalastaan ulkohommia tehdessäni. Ötökkä teki oikein kunnon paukaman, taisi purra palan nahkaanikin pois, ja kymmensenttisen turvoneen jäljen jätti. Hydrokortisonkaan ei siihen auttanut vaan kipua kesti monta päivää. Taidan olla tulossa yliherkäksi hyönteistenpistoille. Tässä iässä!

Ihmisennälkä on vaivannut minuakin vaikka en vampyyriksi itseäni tunnista.

Lauantaina ehdotin herra Kukkarolle ajelua Tampereelle Tammelantorille kukkaostoksille. Ihmispaljous minut kuitenkin huumasi ja kukat jäivät ostamatta. Kaikki torikahvilat olivat täynnä iloisia seurueita, eikä meille sieltä paikkaa löytynyt.
Siirryttiin Laukontorille.
Hetimiten silmiini osui entisen työkaverin hahmo ja lämmin halaus tervehdyksineen vaihdettiin. Kaverikin löytyi ja taas halattiin. Päälimmäiset kuulumiset viimevuosilta saatiin vaihdettua ja kaverukset kiirehtivät Likkojen Lenkin lähtöruutuun. Minäkin olen lenkin joskus juossut, jo vuonna 1995. Tänään tuo juoksupaita oli päälläni puutarhatöissä.
Torikahvilassa juotiin herkulliset munkkikahvit.

Kuluneella viikolla olin käyttämässä lähipiiriläistä kontrollikuvissa Hatanpäällä. Poislähtiessä vastaan tuli rouva, joka hymyili ja kysyi: "Oletko Anneli?" "Olenhan minä." "Minä olen Marita." Kuusikymmenluvun alkupuolella olimme samassa työpaikassa -tavaratalo Otrassa. Viimeksi kun ollaan nähty, saatoimme työnnellä lastenvaunuja, eli yli 40 vuotta sitten. Nyt kumpikin työnteli pyörätuolia...
Kohtaaminen oli sydämellinen vuosikymmenien tauosta huolimatta. Jotku ihmiset ovat sellaisia, että heitä tavatessaan jää hymy huulille. Pitkäksi aikaa.

Herra Kukkarolla oli asiaa kylän rautakauppaan.  Tuttu kauppa on toiminut jo 60-vuotta, mekin vakiasiakkaina jo yli neljäkymmentä vuotta.
Taas oli tarjolla munkkikahvit, pitihän ne juhlan kunniaksi juoda.
Selän takana kuului tuttu ääni ja takavuosien lautakuntatuttu siinä jutusteli. Kuulumiset taas vaihdettiin, minä munkkisokerit suupielissä ja puseronrinnuksilla. Liikenneyhteydet ja parin ison yhteisön muutot kylältä tulevana kesänä puhuttivat meitä entiseen lautakuntamaiseen tapaan.

Kylän kaupalla leivostiskin vierestä tapasin taas tutun vuosikymmenien takaa. Ja  jutut pyörivät niissä asioissa joita yhdessä silloin harrastimme.
 "Viäläkö sää niitä kukkapenkkejä siirtelet?" On näköjään joskus siitä ollut puhetta...
"Sää näköjään vedät tanssiryhmiä, munkin olis tehny viime talvena mieli, mutta aika ei sopinu."
"Viäläkö asutte omakotitalossa?" Tämän kysymyksen teen kaille ikäisilleni. Haen haaveelleni tukea näköjään.
"Muutettiin rivitaloon, siinä on niin iso terassi vaikka tanssiksi pistäisi."

Maitotiskillä oli tuttu joka kysyi: "Olitteko riihellä lounaalla, me oltiin oli hyvää soppaa." Toinen tuttu työnsi käteen esitteen, jossa kylän talollisen riihessä oli Marttojen ja kyläyhdistyksen järjestämä pop-up lounas.
Harmi, ettemme siitä tienneet.
Kassajonossakin vielä oli tuttuja ja tavaroita pakatessa vaihdettiin muutama viesti.

Kotimatkalla puoliso, herra Kukkaro totesi: " Ny oot ainakin tavannu tuttujas, onko hyvä miäli?"

No oli.