lauantai 18. kesäkuuta 2016

HARMITTAVIA YHTEENSATTUMIA: S, S JA S

Espoosta oli kaksi tyttökaverusta lomasella mummilassa. Oli aikeissa tehdä sitä ja tätä, käydä ainakin Tampereen keskustan vilskeessä. Toisin kävi.
Syyksi pantiin
-saunaremontti
-sadekuurot
-selkävaiva
Ei kaikki kuitenkaan ihan huonosti ollut, tulopäivä eli keskiviikko vietettiin perinteen mukaan kylän rantasaunalla.
Torstai luimuiltiin sisätiloissa sadetta paossa. Enimmäkseen.
Monta päivää poispysytellyt selkäkipu otti taas otteen ja toimet sujuivat verkkaista tahtia. 

Sadekuurojen välissä tytöt pyöräretkeilivät kylän uimarannalla ja palasivat läpimärkinä kun sade pääsi yllättämään kesken matkan.
 Toinen ajankulu oli naapuriratsutallin hevosten rapsuttaminen. Sinne vei pieni ja savinen polku.


Ja tietenkin trampalla hyppyjen harjoittelu.

Perjantaiaamuna sain aikaisen herätyksen kun piti olla apuhenkilönä saunapaneleita valitsemassa.
Päätettiin tehdä saunasta entisenlainen, eli puolipyöreä hirsipaneli seiniin harmaalla sävytettynä, samaa sävyä kattoonkin, lauteista tehdään tummemman harmaat. Mitä sitä hyvää mallia muuttamaan, susi saattaisi tulla.


Kylällämme on monipuolinen puutavarakauppa, enkä koskaan sano ei kun sinne pitäisi mennä.
 
Meitä palveli ammattinsa osaava Puutoimelainen, auttoi jopa lastaamisessa. Minä sain seisoskella vaaleanpunaisten työhanskojeni kanssa toimettomana vieressä.

                                             Tässä on meidän uusi sauna. Pieneen tilaan mahtui.

Perjantaille olin sopinut muutaman asiointikeikan, mutta taas piti suunnitelmia muuttaa. Puolisolle -herra Kukkarolle tuli iltapäiväksi tärkeä juoksupoikakeikka. Onneksi hankki kuljetuksen itselleen.

Tyttöjen kanssa päästiin asioille ja lounaspaikaksi valittiin Hesburger matkamme varrelta.
Laitoin kuvan fb:n ja valitin, etten osaa Lumiallani oikein kuvia ottaa ja siirtää niitä taitavasti. Heti joku pojistani kommentoi, että ainakin yksi Lumia on kuvaan tullut. Voi niitä poikia kun eivät ymmärrä, ettei vanha äiti ole näppärä niinkuin nuoret tämän tekniikan kanssa.

Pysäköinti isolla V-70:llä parkkiruutuun on minulle epätoivon paikka.  Tai sama juttu vaikka auto olisi mopoauto, en sitä saa ensimmäisellä enkä toisellakaan kerralla viivojen väliin. Olen  jo luovuttanut, autoni on aina se, joka on eniten vinossa, liian edessä tai kaukana ruudukossa. Näin on helppo se oma auto löytää isoltakin parkkipaikalta. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Eli jotkut asiat jäävät ikuisiksi ajoiksi elämään.
Tytöt vähän tirskuen minua ohjeistivat pysäköinnissä.

Lauantaina tytöt saatettiin junalle kotipuoleensa Espooseen. 
Juhannukseksi taas tulevat koko porukka.

Nyt vietetään puolison- herra Kukkaron kanssa leppoisa lauantai-ilta kahdestaan ja huomenissa jatketaan saunapanelien käsittelyä ja ehkä jo saadaan seiniäkin paikoilleen.
Viikolla pitäisi tulla valmista.


2 kommenttia: