ILTAKÄVELYLLÄ PUOLENHEHTAARIN METSÄSSÄ

Tapanani on iltasaunan jälkeen kuljeskella pihapiirissäni niitä näitä mietiskellen. Joskus otan kameran mukaan, niin tein eilenkin.
                                                                   Unikot ovat auenneet.

Unikoita on ollut pihallani villiintyneinä useita kymmeniä yksilöitä, nyt niitä on huomattavasti vähemmän.
                                       Osa esiintyy tänä kesänä vaatimattomammalla ulkomuodolla.

Isot siperianunikot kasvattavat vielä lehtiruusukettaan ja niiden aika onkin keskikesän aikaan.

                                          Ensimmäiset päivänlijat ovat avanneet kukkansa:

                                                                Samoin iirikset:

                                                                    Ja akileijat:

Vaaleanpunainen akileija heilutteli itseään niin, ettei siitä kuvaa saanut. Tai sai, mutta suttuisen.

Takapihalla kukkii vuohenjuuri, mikä siinä kukassa minua estelee, kun en sen kanssa sinuiksi pääse.
Jotenkin minua häiritsee sen keltaisuus, vaikka joka puolella on muita keltaisia kukkia. Voikukka on samanlainen ja keltainen päivänkakkara joka on pihallani levinnyt moneen paikkaan. Se ei vielä kuki.

 

                              Onko Teillä jonkun kukan/kasvin kanssa samanlainen (huono) suhde?
Vuohenjuuri on ensimmäisiä perennapenkin kasvejani vuodelta 1979, pian se kuitenkin hävisi, ja vasta nyt ostin uudet, nuo joihin suhtaudun jotenki oudosti.
 Kummallista...

 Takapihalla hylätyn likakaivon reunalla kasvaa ja kukki rehevästi piparjuuri. Sen tiedän aiheuttavan jollekulle mieliharmia kun sitä ei saa häviämään vaikka kuinka haluaisi. Minua taas piparjuuri ei häiritse.

Mutta kasvilavan tietämillä taitaa mustarastaspesuetta häiritä tai kiinnostaa mitä olen mullan alle kätkenyt.
Siitä ne päivittäin käyvät selvää ottamassa. Monta kertaa:

Sopuisasti tämänkin asian kanssa on selvitty, on se niin mukava kuunnella iltaisin mustarastaan laulantaa.