perjantai 3. kesäkuuta 2016

"SIREENIEN AIKAAN, VALKEAAN..."


Tämä joskus tilapäiseen paikkaan istuttamani Vanhalta Rouvalta-äidiltäni- saatu valkoinen sireeni on bloggaushuoneeni ikkunan edessä. Hyvä niin!
Sireenin latvuksen alta hohtaa himmeän sinisenä kärhö puutarhakaareen kietoutuneena. Kaaren ja kärhöjen alta kuljetaan kesäkatokseen, kasvimaalle ja maailmallekin.

Tänä kesänä kärhökin on aivan upea, ja tuo sininen väri! Se sopii sille!

Talon seinustan=ikkunanpuitteiden ja-luukkujen petsaushommat ovat vielä hiukan kesken, ehdin sitä ennen huoltamaan rehevän villiviinikasvuston. Monta sylillistä poistin vanhoja kuivuneita rankoja, nyt saa villiviini taas rehevöityä ja antaa parasta punaista loistoaan syksyllä.


Tänään ostin kylän mainiolta, Ylisen Puutarhalta, kesäkukat ikkunalaatikoihin. Huomenissa niitä istuttelen.
Ikkunalautakukat  ovat niitä perinteisiä vaaleanpinkkejä petunioita ja sinistä lobeliaa. Niistä en osaa luopua, ovathan ne olleet kesäkukkinani jo lähes neljäkymmentä vuotta.

Talvi vei kukkapenkeistä puuliljat ja osan isosta verikurjenpolvimättäästä. Muutama pieni tupsu näyttää vielä sinnittelevän. Sekin on ollut paikallaan jo vuodesta 1980.
Takapihan katoksen juurelta ei enää herännyt kaksi humalaa. Hortensia säilyi.

Hyötytarhasta hävisi kaksi isoa lipstikkapuskaa, onneksi talon toisella puolella on uusia puskia kasvamassa.
Enimmät parsatkin hävisivät, pari pötkylää näyttää ilmestyneen. Pari vuotta siten kylvämäni parsat olivat viime kesänä parikymmensenttisiä, mutta nyt niitä ei näkynyt.


Kalliokielo näyttää puskeneen itsensä "pääkukkapenkin" valtiaaksi, ainakin ennen päivänliljojen kukintaa, joka sekin näyttää aloittavan kukintansa tuotapikaa. (Jättäkää huomioimatta rehevät vuohenputket.)

Jotkut ovat surreet syysleimujensa häviämistä talven pakkasille, sitä minäkin pelkäsin, mutta näyttävät nekin jo nousseen horroksestaan.

Kiertelin iltasaunan jälkeen tiluksillani -puolen hehtaarin metsässäni-pitkässä iltakaavussani. 
Helmat olivat keränneet leinikkejä matkaan.


Ilta-aurinko klo 22.45, naapurin hevoset jo olivat unten mailla.



2 kommenttia:

  1. Upea alppikärhön kukinta, miulla hiiret teki talvella pesän kärhön juureen ja tuhosivat sen. Uudet versot puolestaan söi jänis, joten ei kuki kärhö ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittava takaisku sulla! Takavuosina sisääntulokatoksessa kasvoi jalokärhö. Toisinaan se kukki kymmeninä lautasenkoisina kukkina. Nyt sitä ei enää ole, joku talvi sen vei mukanaan.

      Poista