Kiertelin kaikki hallit, ihmispaljous ei alkumetreillä häirinnyt.
Yksi vinkki: ei kannata ottaa välipalajuomaksi hiilihapollista pullollista: hapot lensi silmille ja papiljottikiharoilleni kun lämmennen pullon avasin... sain katseita...
Keräilyhalli kiinnosti, olen mukamas tarvitsemassa hedelmäveitsitelinettä entisten koiranpuremien tilalle. Sellaisia ei silmiini sattunut, kaikenlaisia lasipyttyjä, vaaseja ja muita esineitä oli myyntipöydät täynnä. Ja vanhoja kirjoja, niitäkin oli paljon. Etsiskelin käsityökirjaa, jossa olisi ollut ohjeita ja malleja villakirjontaan. Ei löytynyt sitäkään.
Mutta sitten: yhdellä pöydällä oli pari juttua, joiden ohi en päässyt. Vieressäni oli ikäiseni rouva ja kumpikin uppouduimme toisiamme vilkaisten "Reginan" lemmen- ja tuskantäyteisiin kertomuksiin.
"Yhä kasvavan epäluulon ja ällistyksen vallassa Leena oli kuunnelleut Jorkan puhetta. Kuinka hän saattoi! Eikö Jori ollutkaan kertonut mitään? Miksi Jori petti hänet? Tyttö katsoi kauhistuneena Joria . Tämä puristi rauhoittavasti hänen kättään. Jorkka nosti kätensä ja jatkoi: Minun on nyt kuitenkin tunnustettava, että olemme pelanneet pientä jekkua. Syy ei ole minun vaan tämän Jori Karangan! Hän on Georg Karanka ja minä Jorma Tulostie. Hän halusi välttämättä vaimon, joka ei välittäisi rahoista vaan hänestä itsestään. Suonette meille anteeksi tämän pilailun, joka oli tehty vakavassa mielessä."
Illalla aion käpertyä sohvannurkkaan, herkutella metrilakulla ja eläytyä Teuvon, Veijon, Annulin, Kaarinan ja Tertun suhdekiemuroihin.
Teininä näitä lehtiä en koskaan lukenut, nyt ostin ne, että voin palata nuoruuteni lemmentuskiin.
Muotinäytökseen ehdin seisoskelemaan takariviin. Taas oli upeassa näytöksessä kotimaisten suunnittelijoiden ja valmistajien tuotteita.
Jukka Rintala säväyttää aina luomuksillaan:
Värikkäitä villasukkia oli muutama orrellinen.
Uusiakin yrittäjiä on kiva löytää; ILOINEN KETTULIINI kankaineen majailee pohjoisessa, Kontiossa.
Ja HUMBUGI hurmasi nimellään, laukut, pussukat ja korut laatutuotteita.
Tuli taas mieli hyväksi kun sai katsella monenlaisen osaamisen tuotoksia.
Omaan ostoskassiin ei kertynyt mitään -valitettavasti. Olen jo oppinut sen, että en välttämättä tarvitse mitään kaapintäytettä.
Viikonloppua ja Reginaa ei tähän kategoriaan lasketa...
Hattua nostan, että et mitään ostanut :)
VastaaPoistaHävettää oikeastaan,etten mitään ostanut, niin kivoja töitä oli pienyrittäjät vuoden aikana ideoineet ja valmistaneet. Hattu kyllä piti ostaa, mutta ei löytynyt sopivaa väriä!
PoistaTuollaisiin paikkoihin pitää päästä heti avaamisen hetkellä. Myöhemmin tungos on niin valtava, ettei lähelle pääse. Olisi kyllä ollut kiva päästä messujen antia katsomaan, mutta nyt ei sopinut.
VastaaPoistaOlin lauantaina kohta avaamisen jälkeen paikalla, niin oli tuhannet muutkin autopaljoudesta päätellen. Kun rauhassa - ja yksin- kiertelee, ei väenpaljous pääse häiritsemään. Ihmisten osaaminen aina jaksaa hämmästyttää ja ilahduttaa.
PoistaHienoa, ettet ostanut mitään, yleensä tulee sorruttua turhiin messuilla käydessä. Reginat on minullekin tuttuja. Hauskaa iltaa sinulle niiden parissa!
VastaaPoistaNo joo, ilta kului Reginaa lukiessa, on tuo elämänmeno ja lemmensuhteen muuttuneet 60:n vuoden aikana. Se kieliasu!? Oli vähän raskasta luettavaa, mutta niillä jutuilla moni perheenäitikin sitä ruokakassaa kartutti. Olen niin kuullut.
PoistaVoi että,niin minäkin olisin halunnut tuonne messuille,mutta mun terveys on tällähetkellä sen verran huono. En kyennyt. Kiitos kun sain katsella kuviasi sieltä.
VastaaPoistaOlet oikeassa, ei noin isoihin tapahtumiin kannata puolikuntoisena lähteä. Monessa blogissa on erinomaisia kuvia ja katsauksia tuotteisiin. Minäkin herkuttelen toisten kuvilla.
PoistaMinä tykkään ihailla toisten aikaansaanoksia, mutta tänä vuonna en messuille lähtenyt. Yritän säästää joka sentin tulevia rahanreikiä varten. Kekseliäästi nimettyjä yrityksiä. Jo nimiä tavatessani hyvä mieleni lisääntyi. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle.
VastaaPoistaMinäkin ihailen toisten töitä ilman kateuden häivääkään!
Poista