tiistai 26. joulukuuta 2017

JOUTILASTA JOULUA JA VIRKKUUKSIA VUOSIEN TAKAA

Käsityökoppani tyhjentyi, nyt menee kansikin kiinni. Maanmainio koppa lienee isotäti Helmin peruja eli hyvin vanha. Vanha Rouva -äitini sitä säilytti ja kuljetti sillä silkkihuiveihin käärittyjä patsaitaan näyttelyihin ja merkkipäiviään viettäville sukulaisille.


Syksyn mittaan sain kudotuksi 15 paria villasukkia ja muutamat lapaset, Sulovilenpipon, .-sukat, -lapaset ja -kaulaliinan. Kuvassa vain pieni valikoima. kudotuista.


Sulovileneistä tuli mainiot, pipo istuu päässä hyvin, joko korvien peittona tai Sulomaisesti päälaella törröttämässä. Pipo ym kotiutuu  Kolmannelle Pojalle Tuusulaan mottimettään.. (En saanut suostuteltua herra Kukkaroa valokuvamalliksi pipo päässä.)


Lähipiirissä on vain yksi pikkukehveli ja hänelle tein lumiukkosukat ja miehekkään harmaat saapassukat, kokoa 27.


Nyt on sukankutomiskiintiö vähäksi aikaa täytetty, ja muutamaa keskeneräistä virkkuuta olisi aika saada jatkettua.

Aatonaattoiltana uppouduin blogihuoneen korituoliin lampaantaljan päälle huivintekele sylissäni katselemaan ja kuuntelemaan Raskasta Joulua. Erilaiset ihmiset ovat sitä kehuneet haltioituneena ja niinpä minäkin päätin liittyä samaan joukkoon.


No, nyt sen tiedän, että en mene jonottamaan lippuja jos konsertti omille kotikulmille joskus tulee. Aika on mennyt ohitseni... Virkkuu kyllä edistyi.

Aattoillan TV:n katselua päätin juhlistaa keinutuolissa olohuoneessa. Katselin niitä näitä kun Jymy halusi hellyyttä ja hyppäsi syliini. Kun hellyydet oli hoidettu sain tv:n taas käyttööni. Jymy, meidän Pikku Prinssi oli saanut käännettyä kanavan elokuvaksi Pikku Prinssin.
Mielihyvin tämän animaatioelokuvan katselinkin, kirja on kuulunut lempikirjoihini vuosikymmenet.


Sain joululukemiseksi Toinen Tuntematon-kirjan. Sen lukemiseen uppouduin  aamupalapöydässä. Onneksi Jymy hoiteli syömäpuolen-tortut sun muut. Nälkä lähtee lukemalla vai kuinka se oli...
Kirja on mielenkiintoinen novellikooste tuntemattomien sotilaiden naisista kotirintamalla.


Blogihuoneen lepopaikkaan on hyvä heittäytyä pitkälleen kirjan kanssa. Virkkuu joutaa nyt tauolle.


Tämä joulu on vietetty rauhallisissa merkeissä. Nuoriso on ollut eri puolilla Suomea perheittensä kanssa. Vuodenvaihteen tienoilla tulevat lomailemaan meillekin, sitten onkin taas vuodepaikat täynnä.
Aattona käytiin haudoilla. Nuorimies Roni oli mukana muistelemassa isoisovanhempiaan.




Meidän kanssa aattoaterialla oli Neljäs Poika, Miniä ja Nuorukainen Roni. Kesähuone oli viritetty jouluasuun ja kynttilänvalossa syötiin. Pöytää piti jatkaa ylöspäin, että tarjoilut olivat käden ulottuvilla. Kesähuone, kesälautaset jne.


Niin kummalliselta kuin kuulostaakin, en ole syönyt yhtään suklaakonvehtia pyhien aikana. Kiintiö tuli täyteen jo aiemmin.

Viime yönä satoi reilusti lunta ja takapihalla syvässä hangessa Jymyn kanssa kulkiessa saa edes muutaman gramman kulutettua syötyjä jouluherkkuja.
Hankikuntoilu saa korvata Tapanintanssit.

Ai niin, se oli Tapaninpäivä 1968 kun tulevan puolisoni ensimmäisen kerran kohtasin, ja Tapanintansseihin päädyttiin. Vuoden kuluttua vietettiin häät.
Vihkipuvukseni olin virkannut syksyn mittaan vaaleanpunaisen mekon ja myssyn. Koneella kudoin asuun housut. Häämyssyä ei päässäni ole, kampaaja oli laittanut hiukseni niin muhkeiksi, ettei myssy enää päähäni mahtunut.

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Vai mitä sanotte esikoispojan vihreästä takatukasta?

Olohuoneeni ikkunalaudalla on tänäkin päivänä anopinkieli ja cliivia...

Tällaisia asetelmia välttääkseni tulevaisuudessa, ohjeistan kuvaajaa katsomaan myös taustaa. Liian monta kuvaa on meidänkin albumeissa joissa ikihonka kasvaa päälaella.


Muistojen viidakosta, terveisin rouva Myttynen



8 kommenttia:

  1. Kyllä oli taas mukavaa luettavaa ja kuvat niin mahdottoman hienot. Olet nuorena ollut (olet tietysti vieläkin) varsinainen kaunotar. Käsitöistäsi en sano enää sanaakaan, niin käy kateeksi!

    VastaaPoista
  2. Oletpa ahertanut ja nuoresta pitäen, vaikka sen tiesinkin, aina silti yllätyn. Kukaan muu kuin sinä, ei huomaa pojan vihreää tukkaa. Miksi itse aina huomaa mokomat sivuseikat? Olet kaunis morsian. Hyvää tapaninpäivän iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi katselen taustoja kun haluan keskittyä parempien kuvien ottamiseen. Satua, tarinaa ja hilpeää mieltä löytää kun availee silmiään, tarinankertojatkin sellaiset aina huomaavat ja osaavat käyttää hyväkseen.

      Poista
  3. Olet ollut tosi ahkera sukkien ym. käsitöiden suhteen. Niitä minäkin olen väsäillyt pitkin vuotta. Vierelläni on vieläkin yksi joulusukka keskeneräinen.
    Meillä oli joulu tohinaa täynnä, ensi vuonna taas pojat perheineen menevät toisen mummon ja paapan luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin joulunviettoblogisi, kivaa teillä näytti olevan. Minulla on sukantarvitsijoita aika monta, 15, kaikki miehiä. Perheen naispuoliset ovat itse taitavia kutomaan joten en heidän reviirilleen taida mennä. Vuorojouluttelu on ihan hyvä asia.

      Poista
  4. Voi ihanuus tuota neulomuspaljoutta, että sinä osaat♥ Teillä on ollut niin mukava joulu! Ihana tuo hääkuva, onnea teille ja paljon yhteisiä rakkauden/onnen täytteisiä vuosia lisää♥ Leppoisaa loppuvuotta ja Jymylle halirutistuksia:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli leppoisa joulunaika. Tekemiset näyttävät paljolta, syksy on sellaista aikaa, että aina on kudin kädessä. Onneksi on tarvitsijoita. Rauhallisissa tunnelmissa tämä avioliittokin näyttää etenevän. Puolison kakkosdiabetesta- kummempaa ei terveysrintamallakaan ole. Siitä pitää Jymy huolen.

      Poista