MUISTOJA JA TAPAAMISIA

Tänään, joulukuun neljäntenätoista päivänä, olisi äitimme- Vanha Rouva täyttänyt 97 vuotta.
Ystävänpäivän iltana 2013 hän lähti ikuiselle matkalleen seuranaan pneumonia ja pari kuukautta aikaisemmin pysyväksi seuralaiseksi tullut hra Alzheimer.
Meille jäi ikävä.

Tänään täyttää yksi jälkipolven nuorista -Martta- 15 vuotta. Martta sai Irkku-isomummilta, syntymäpäiväkaimaltaan, muistoksi punaisen rubiinisormuksen.  Sen oli antanut tuleva anoppi miniälleen 1945.
Onnittelemme rakasta Marttaa!
Lapsuudenperheessäni on monta joulukuista jousimiestä; äitimme, Leena-sisko ja pari velipoikaa, kaikki innokkaita maailmanmatkaajia, jousimiehillähän on siivet kantapäissä. Maailmanmatkaaja oli myös Vanha Rouva- äitimmekin.
Kiinan muurin hän kävi tarkistamassa 79-vuotiaana ja Floridan muutamaa vuotta aiemmin.
Välimeren seudulta on tallella vieläkin laatikollinen valokuvia, myös kuva ratsastuskeikasta kamelin selässä.
Kuressaaressa ja Viipurissa kävimme kun Vanha Rouva täytti 90 vuotta.
Minä olen tyytynyt matkaamaan kuvien kautta.
Ja elämään muistoissa.
Itsenäisyyspäivän vastaanottoa katselin pienen puuhastelun parissa. Siihen oli pätevä syy.

 Meillä entisillä, jo eläkkeelle jääneillä työkavereilla on ollut tapana tavata toisiamme muutaman kerran vuodessa.
Ajatuksenani oli kerätä työrupeamalta valokuvia albumiin ja katsella ja muistella yhteisiä vuosikymmeniämme. Ensimmäiset tuttavuudet ovat jo 60-luvun lopulta ja ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Kun niitä kuvia kävin penkomaan,  teinkin sen perinpohjin ja sain lajiteltua niin lapset, lastenlapset kuin pihan ja puutarhankin kuvat omiin nippuihinsa. Viisi isoa Ikean laatikkoa oli täynnä paperisia kuvia. (Tietokoneella kuvia on jokunen tuhat!)
Lastenlapset (jo nuoret) selaavat kuvia aina käydessään ja minusta se on hyvä keino saada muistijälkeä lapsuuden leikeistä ja tapahtumista.

Sain kun sainkin kuvat työyhteisömme muistoista albumiin. Aika pullea siitä tuli.

 Yhteiselle lounaalle oli meitä kerääntynyt yli parikymmentä entistä työkaverusta.
 Syötiin hyvin, tutustuttiin Suomi -neidon salaisiin paikkoihin, karttakeppiä ohjasi Lätty, Suomineidoksi nimettiin Tepa.

 -Albumini kiersi pöydässä ja muisteltiin:"Kukas se tämä oli? Onko kukaan kuullu mitä sille ja sille kuuluu?" Aina joku muisti toista tarkemmin.
Tietokilpailulla terästettiin muistin syövereitä.

Tällä viikolla olin lähipiiriläisen hoitokodissa joulupuurolla. Siellä se muistaminen olikin omaisten muistin varassa...

Omaa ja herra Kukkaron muistia yritämme ylläpitää tutun verkoston -Eläkkeensaajien- monipuolisessa toiminnassa mukana olemalla. Minulle tuo erityistä haastetta sihteerin vakanssi.

Muuta vireyttä eläkeläispäiviin tuo lähes viikottaiset teinipoikien tapaamiset ja kuljettelut, lähipiiriläisten asioiden hoito sekä tietenkin yksi teini -Jymy-Jami.