MENNEITÄ MUISTELEMASSA

Tänään oli kolmen tapahtuman päivä. Pakkasta oli raikkaat 20 astetta ja naapurin pelto kylpi utuisissa lumihiutaleissa.
Aamulla me Eläkkeensaajat pidimme palaveriamme sankoin joukoin, minä tosin jouduin jättämään joukot ja kiiruhtamaan kahteen seuraavan neuvonpitoon Tampereelle Kauppahallin kahvilaan.

Syntymäkotini Soukannnotkon taloyhtiö Sukkavartaankatu/Lapintie 18 on pian "Sadan Vuoden Talo" ja talon historiikin kokoaminen on paikallaan. Sen täydentämisessä  me muutamat entiset talon lapset 50-luvulta olimme avustamassa muisteluillamme. Seinänaapuri Eijan kanssa olemme pitäneet yhteyttä koko elinaikamme, mutta alakerran Ollin kanssa tapasimme kuudenkymmenen vuoden jälkeen toissa talvena. Talon nykyisen asukkaan kanssa olemme tavanneet jo 50-luvulla porraskäytävässä.
Historiikkiluonnoksesta saimme mekin erittäin hyvää tietoa kotiemme menneisyydestä.
Perheeni oli muuttanut Lapintie 18 1940 sotaa pakoon Viipurista.
Ukki Myttynen oli säilyttänyt kaikki vuokrakuitit, sekä sähkö- ja lämmityslaskut 18 vuoden ajalta ja vein ne nähtäväksi jos vaikka historia niitä kaipaisi. Osa dokumenteista oli kirjoitettu ohuelle silkkipaperille ja ovat säilyneet yli 70 vuotta sileinä ja tunnistettavina.
Meillä -Eijalla, Ollilla ja minulla ei kertomalla muistot vähentyneet - ne kertaantuivat sellaisiksi muistoiksi joita emme tienneet olevankaan. Kahvitkin ehtivä jäähtyä kupeissa.

Itse jouduin taas puolipyörryksiin kun kotimatkalla syvennyin enemmän perheeni muistoihin. Valokuvalaatikosta nousi kaiken alku, eli Myttyset vuodelta 1912.
Tällä kuvalla on erittäin suuri merkitys tunne-elämälleni kun katson kuinka perhe on asettunut kuvaan.
Alkuisä Matti Myttynen näyttää olevan vakavassa tilassa ellei peräti jännityksen vallassa. Vaimo Anna (os Tervo) yrittää hänkin pitää itseään kurissa kun kädet ovat suojelemassa rintaa. Kalle uhkuu onnea katse kohdistettuna tulevaisuuteen ja nuori morsian Ester (Pöllänen)  antaa turvaa tulevalle lastensa isälle. Kuva on otettu Kuhmonniemellä (Kadermaa/Viegi/ Kylänlahti?)

Seuraava neljän Myttysen kuva on vuodelta 1945.
Tässä vanhemmalla pariskunnalla on hymy huulillaan, nuoripari on jännittyneempi.
 Kuva on otettu syntymäkotini kamarinnurkassa  1945. Minä olen tuolla ruusukimpun alla vielä näkymättömissä.

Äitini Irja oli kohdannut isä Onnin kesällä 1944 Lapintie 18 ulko-oven edessä graniittirapuilla. Tähän se johti.

 Myttysen perheellä on ollut hyvin tiivis perheyhteys: Kalle oli ainoa lapsi, veli oli menehtynyt kapaloikäisenä, ja Kalle eli läheisessä yhteydessä vanhempiinsa heidän elinajan.
Sama jatkui Kallen ja Esterin perheessä -tytöt Lahja ja Helmi menivät naimisiin tahoilleen ja ainoa poika Onni jäi asumaan Kallen ja Esterin kanssa. Me viisi lasta, isä Onni ja äiti Irja asuimme samassa taloudessa ukin ja mummin kanssa heidän kuolemaansa asti eli vuoteen 1958.

Kun kirjoitin puhtaaksi Kalle Myttysen mustakantisen päiväkirjan "sieltä jostakin" (6.1 1940-1.6 1940) huomasin, että Kallella oli erittäin lämmin ja hellä suhde lapsiinsa, etenkin poika Onniin.

Nämä muistelut polttavat mielessä niin tulisesti, että taidan jättää muut asiat taka-alalle, vetäydyn peräkamariin valokuvalaatikon kanssa, teroitan kynän ja alan kirjoittaa menneitten aikojen muistoja  punakantiseen ruutuvihkoon.

Muistuttakaa, että kerron niistä Teillekin jos jotakuta kiinnostaa Myttysten historia.